keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kesäkuu

 

 

Suomalaisen hyvinvointi ratkeaa kunnissa, ei Kreikassa

Pari päivää sitten ainoan valtakunnallisen pääkirjoitus käsitteli taas kerran kuntia, Kainuun mallin ongelmien kautta.
"Ongelmana on kaksinkertainen ja väkimäärään nähden raskas hallinto: kunnanvaltuutettuja on 242, maakuntavaltuutettuja 59 ja asukkaita 80 000. Helsingissä asukkaita on 590 000 ja valtuutettuja 85." Raskas ei tässä yhteydessä varmaankaan suoraan heijastu käytetyn rahan määrään. Ainakin minä olen siinä lapsenuskossa, että valtuutettujen eikä edes lautakuntien jäsenten palkkioilla yhtäkään kuntaa pelasteta.
Mutta voi hyvin ymmärtää, että kun yhteensä 301 luottamushenkilöä, ja lautakuntien jäsenet vielä siihen päälle, yhdessä hallinnoi 80.000 ihmisen yhteistyöaluetta, soppahan siitä syntyy. Viimeistään siinä vaiheessa kun kahta päällekkäistä organisaatiota ohjataan. Jos jossain, niin viimeistään silloin joukossa tyhmyys tiivistyy. Eikä  helpotusta tuo ilmeisesti sekään, että reippaasti yli puolet edustaa yhtä ja samaa puoluetta, kepulaisia.
Maakunnallinen paikallinen itsehallinto, joka korvaa kokonaisuudessaan ja kaikilta osiltaan nykyisen kunnallisen itsehallinnon on ainoa järjellinen tie, kun harkitaan tehokkainta tapaa turvata kansalaisten palveluiden saatavuus ja laatu. Erilaisten yhdistelmien rakenteleminen on itsensä pettämistä. Kun ajat muuttuvat ja uudet päätöksentekijät saavat päähänsä haluta oman Eskon-puumerkkinsä kunnan historiikkiin, myös yhdistelmät muuttuvat. Ja samalla käynnistyy taas valtavia kustannuksia ja pähkäilyjä aiheuttava muutos, jonka kuluista 90+% menee muutoskitkan poistamiseen. Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulokset jäävät kerta kerralta entistäkin heikommiksi. Ja verovaroja tuhraantuu joka kerta. Turhaan.
Nykyistä kuntien kuristuslinjaa ei pidä jatkaa. Kuntien talouden raunioittaminen vain siksi, että niiden rahanpuutteessa on pakko yhdistyä, ei ole edes taloudellisesti järkevää. Liian monia, liian arvokkaita inhimillisiä arvoja tapetaan sen myötä. Säästöjen, tehostamisen tervehdyttämisen jatkuva kierre vain leikkaa, tuhoaa ja tappaa. Siinä työssä ei kansalaisten sydän ole mukana.
Tarvitaan progressiivinen, rakentava uusi ratkaisu, johon myös nykyisten kuntalaisten on helppo samaistua. On luovuttava vanhasta mutta rakennettava uutta, yhdessä. Sillä uutta rakennettaessa saadaan aikaan positiivista energiaa koko yhteisöön. Juuri sellainen vaihtoehto on Maakunnallinen paikallinen itsehallinto.
Sekään ei tule toteutumaan ilmaan uusia tapoja ajatella ja toimia. Työtä on paljon. Tarvitaan uusia ideoita, innovaatioita, ja ennen kaikkea paljon työtä ja tekemistä.
Mutta, jotta uutta päästäisi luomaan tarvitaan päätöksiä. Vaan onko tästäkään hallituksesta niiden tekijäksi?
Share

Ruma sana sanottava niin kuin se on

28.06.2011 - 07:59 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Crises, Talous, Raha & valta
On korkea aika todeta suoraan ja selvästi: Sarkozy - Merkelin Kreikan pelastusoperaatiolla pankit maksattavat luottoriskiksi muuttuneet Kreikka-lainat veronmaksajilla, ja Ranska ja Saksa erityisesti omien pankkiensa potentiaalisen pankkikriisin muiden EMU maiden veronmaksajilla.0 0 0 . . .
Enpä nyt malta olla liittämättä tähän linkkiä Der Spiegel-lehden online version artikkeliin, jossa haastateltava Stefan Homburg, the director of the Institute of Public Finance at Leibniz University in Hanover, puhuu mielestäni perusteltua asiaa Kreikan ja euron velkakriisistä.

http://www.spiegel.de/international/europe/0,1518,770673,00.html
Kysymys:
Miksi meidän muiden pitäisi kantaa, markkinatalouden pelisääntöjen mukaan Ranskan ja Saksan veronmaksajille kuuluva vastuu, heidän maidensa hallitusten löperöstä pankkien valvonnasta?

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23787/valtion-vakuuksista-ja-takauksista
Share

Euro. Liian suuri kaatumaan?

26.06.2011 - 11:39 | hakki | Politiikka, Ihminen, Johtaminen, Raha & valta
Euron keskiössä on kaksi yhteisöä, joiden johtajat ovat ilmeisen vakuuttuneita siitä, että ne ovat liian suuria kaatumaan. Pankit ja kansallisvaltiot. Kummatkin toimivat ilmeisen tehottomasti, holtittomasti ja hämärän rajamailla. Ja tällä hetkellä pankit vievät ja kansallisvaltiot vikisevät. Tältä näyttää kolmen suuren EU-valtion johtajien anelut siitä, että pankit kantaisivat vapaaehtoisesti edes osan vastuustaan ongelmamaiden, erityisesti Kreikan pelastamiseksi. Nyt kuoroon on liittynyt Ison Britannian pääministeri David Cameron.
Eikä kukaan muu kuin ehkä kreikkalaiset, kanna huolta Kreikasta. Sen sijaan kaikki kantavat huolta itsestään. Sekä Kreikan irroittautuminen eurosta että sen joutuminen velkajärjestelyyn kuulemma kaataisi sille lainanneet pankit. Sen seurauksena rahamarkkinat, ainakin tässä osassa maapalloa ajautuisivat kuulemma hallitsemattomaan kaaokseen. Huoli on ilmeisen suuri ja konkreettinen mahdollisuus, kun mukaan on jo rekrytoitu ja lähtenyt Iso-Britannia, joka ei itse ole mukana eurossa ja EUssakin vain puolella sydämellä.
Markkinatalous on kilpailutaloutta, ja kilpailussa on voittajia ja häviäjiä. Järjestelmä johtaa aikaa myöten siihen, että jokaisen alan toiminta keskittyy keskittymistään ja, mikäli järjestelmään ei puututa, se tuottaa lopulta vain yhden voittajan. Se siis synnyttää taatusti tehottomimman järjestelmän, monopolin. Mutta jo kauan ennen monopolin syntymistä pitäisi pitää huolta siitä, että kasvu- ja keskittymiskehitys saadaan katkaistua siten, ettei yrityksistä, varsinkaan pankeista ja muista rahoituslaitoksista kasva liian suuria kaatumaan. Nyt ne ovat ilmeisesti siihen kokoon jo kasvaneet.
Markkinatalous ei voi toimia tehokkaasti pelkän vapaaehtoisuuden varassa. Aina on ollut ja tulee olemaan ainakin epäselvyyttä siitä, mikä on epäreilua toimintaa, missä kulkee hyväksyttävän ja kielletyn toiminnan raja. Ja rajat määritellään yhteiskunnan toimesta, säätämällä lakeja. Demokratioissa siitä vastaavat kansan valitsemat edustajat. Heidät olemme valtuuttaneet sekä säätämään lakimme, että huolehtimaan siitä, että virkamieskunta ja yhteiskunta yleensäkin toimii oikein ja kohtuullisesti, näitten samaisten lakien puitteissa.
Mutta myös demokratian pitäisi toimia tehokkaasti. Erityisesti sen pitäisi antaa kansalaisille mahdollisuus äänestämällä vaikuttaa ketkä hoitavat heidän asioitaan. Vaihtoehdoissa olisi siis oltava eroja. Viime vaalit olivat osoitus siitä, miten äänestäjät reagoivat tilanteeseen joissa mitkään perinteiset "vaihtoehdot" eivät enää ole vaihtoehtoja, vaan vallankäyttöön samalla tavalla keskittyviä urapoliitikkojen miehittämiä puolueita. Sillä valta on siirtynyt valituilta edustajilta puolueille. Ja puolueet - kaikki perinteiset yhdessä - muodostavat samanlaisen vaihtoehdottoman monopolin kuin varsinaiset monopoliyritykset markkinataloudessa.
Vuosien myötä puolueet ovat kehittyneet etujärjestöiksi. Ja vielä pidemmälle. Niistä on muodostunut osa siitä pelikenttää, joille niiden pitäisi säätää lakeja. Kilpailijoita muiden kanssa, osana markkinataloutta. Pelaajia joitka itse päättävät pelin säännöt. Arpajaiset, nuorisoasuminen, vanhushoidot, kylpylät, veteraanityö, vajaakuntoiset ... Ne rakentavat itsensä osaksi ns. kolmatta sektoria ja puolueina päättävät ketä rahoitetaan ja miten tuetaan. Ja toimillaan estävät vapaan kilpailun  syntymisen niillä aloilla, joilla he itse toimivat. Seurauksena ei ole tehokkuutta vaan tehottomuutta, turhia virkoja, epätarkoituksenmukaista organisointia ja työskentelytapoja, poliittisia päätöksiä.
Ja puolueen näin saaman vallan ylivoimainen kipailuetu mahdollistaa, jopa edellyttää, myös kiinteitä kontakteja elinkeinoelämään. Pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, työeläkelaitoksiin, kauppaan, teollisuuteen, rakennusliikkeisiin, hotelli-ja ravintolatoimintaan...  Eli juuri niihin joiden toimintaa puolueet lainsäädännöllään säätelevät. Tai jättävät säätelemättä, kuten Kreikan, Irlannin, Portugalin siis euron ongelmat osoittavat. Ne antavat pankkien kasvaa niin suuriksi, että ne muodostavat uhan kansallisvaltiolle jossa toimivat. Eli kaikille kansallisvaltioille, joissa ne toimivat. Ja vain siksi, että puolueet ovat kasvaneet ohi tarkoitusensa. Niistä on kasvanut kansalaisten demokratian toteutumiselle suurin uhka.




Share

Katainen tahtoo komissaariksi

23.06.2011 - 10:22 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Raha & valta
Sekä ainoa valtakunnallinen, että uusi suomi julkaisivat tiedon, että Jyrki-boy on tuplavarmistanut kokiksille demareilta oikeuden nimittää Suomen seuraava EU-komissaari. Varsin epätavallista lienee se, että hallituksen juokseviin asiohin kuuluva nimitys otetaan esille hallitusneuvotteluissa ja vielä epätavallisempaa, että se erityisesti tuplavarmistetaan.
Mutta se selittäisi hyvin, miksi kokikset hyväksyvät vasemmistolaisen hallitusohjelman. Miksi he luopuivat lähes kaikista omista tavoitteistaan ja reunaehdoistaan hallitusta muodostettaessa. Sen miksi mikään ei saanut heitä ja häntä luopumaan hallituksen muodostamisesta. Miksi he tulevat pitämään kynsin hampain kiinni neuvotellusta hallituspohjasta ainakin siihen asti, että demarit kuittaavat lupauksensa. äitän siis myös toisin päin. Vasurit, ja luonnollisesti demaritkin saavat tehdä melkein mitä tahansa, eikä Katainen luovu pääministeriydestä.
Kataisen arvio on monessakin suhteessa oikea. Taatusti komissaarin posti on paremmin palkattu, näyttävämpi ja vaikutusvaltaisempi kuin Suomen pääministerin posti. Ja liittovaltiokehityksen myötä antaa paremmat kansainväliset uramahdollisuudet kuin se, mihin suomalainen poliitikko voi tähdätä. Liittovaltiokehityksen muodosta riippuen, siinä saattaa vähimmillään päätyä vaikka EUn Suomen ylikäskynhaltijaksi.
Mutta, että kolmas perättäinen savolais-komissaari Suomesta! Ja pysyykö hallitus siihen asti, että asia ajankohtaistuu? Vai onko se sovittu jo kolmen entisen suuren kesken?

PS.
Mikä rooli mahtaa olla Bilderbergillä tässä kuviossa? Sitä voisi valottaa vaikka EVAn Apunen, joka kai tämänvuotiseen osallistui? Uskon, että en ole kovinkaan taipuvainen uskomaan salaliittoteorioihin, mutta mikä tämä Bildenbergi oikein on?
Share

Perustuslain 29 §

22.06.2011 - 20:56 | hakki | Politiikka
Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.
Tuli vaan mieleen kun arvioidaan Markus Mustajärven ja Jyrki Yrttiahon äänestymiskäyttäytymistä pääministeristä äänestettäessä. Kansanedustajan ei pitäisi vastata puolueelleen vaan ainoastaan äänestäjilleen.
En ole samaa mieltä heidän kanssaan.  Uskon, että meidän kannaltamme sekä jäsenyys Euroopan Unionissa että EMUssa on erityisesti meille välttämätöntä, hyödyllistä ja tuottavaa. Mutta arvostan, että kansanedustajat pitäytyvät vakaumuksessaan, edustamansa puolueen mielipiteestä huolimatta.
Ja, jos se merkitsee eroa puolueesta, siitä vaan. Puolue on helppo perustaa.
Share

Kertarytinä vai jatkuva kitinä?

22.06.2011 - 08:36 | hakki | Politiikka, Johtaminen
Tuleva hallitus kiristää jälleen kuntia. Ja tapakin on tuttu, valtionosuuksia supistetaan. Se kai on poliitikkojen mielestä ollut tähän mennessä ainoa tapa, jolla yhdistää kuntia? Mutta onko tämä kuntien hidas grillaaminen sen paremmin järkevää kuin tehokastakaan?
Eikö meidän kaikkien kannalta olisi sittenkin huomattavasti tuloksekkaampaa, helpompaa, vähemmän stressaavaa sanalla sanoen järkevämpää, että edes tämä hallitus toteaisi;
  1. mihin pyritään ja miksi
  2. miten sinne tullaan pääsemään ja miten edetään ja
  3. mitä siitä kuntalaisten arkipäivälle seuraa
ja alettaisi tehdä töitä, että kuvitellut hyödyt saataisi mahdollisimman nopeasti kansalaisille.
Varmasti edellä esitetty on naiivia, eikä ota huomioon suomalaisen puolue-elämän poliittisia realiteetteja. Mutta eikö lobbareiden nyt laatima hallitusohjelma ole jo riittävän täynnä kauniitä latteuksia, aikeita ja tyhjänpäiväisyyksiä, että edes jotain voitaisi ratkaista? Tehdä. Saada aikaan.
Eivät kunnat ole Suomen kansalaisille välttämättömyyksiä. Palvelut, joista kunnat nyt vastaavat, ovat. Kun palvelut on huomattavasti takoituksenmukaisemmin hoidettavissa järjellisen kokoisissa paikallishallinnon yksiköissä, joita esimerkiksi yksittäinen, vakavasti sairastuva mutta kallista hoitoa vaativa kuntalainen ei kohtuuttomasti rasita. Otetaan lähtökohdaksi vaikka edellisissä vaaleissa selvästi ilmi tullut kansalaisten tahto muutokseen.
Tehtäkööm nyt sitten muutos, eikä jatkuvaa juustohöylää. Jäisi sitten aikaa muuhunkin. Tähdellisempään.


Share

Näpertelyn aika on ohi!

19.06.2011 - 11:10 | hakki | Politiikka
Odotan mielenkiinnolla, mitä ministerit raportoivat MMMn, TEMn, STMn ja OMn sisäisestä tilanteesta kepulivallan seurauksena. Jollekin ansioituneelle ja riippumattomalle tutkijalle - sikäli jos sellaisia vielä maasta löytyy - voisi antaa selvitettäväksi kaikki ministeriöissä laaditut suunnitelmat uskovaisten rahoituksen tukevaisuuden turvaamiseksi myös tilanteessa, jossa ministeriön johto ei enää ole oikeauskovaisten hallussa.

Samalla hän voisi, lakia rikkomatta luonnollisesti, selvittää ketkä virkamiehet ja missä postissa ,omaavat minkäkin puolueen jäsenkirjan ja/tai tarvittaessa aatemaailman. Selvitys on tehtävissä varsin helposti vaikka sitten, että kukin nyt hallituksessa mukana oleva puolue listaa omansa. Vähennyslasku kertoo tuloksen.

Samalla tutkimus antaisi hyvin uudet tavoitteet henkilövähennyksiksi, valtionhallinnon tuottavuuden lisäämiseksi. Ja turhaa rajoittua yksin kepuleihin, päällekkäisyys kokonaisuudessaan olisi syytä purkaa saman tien. Vaan tuskinpa se tältäkään hallitukselta onnistuu. Kuka sitä nyt omiaan....

Kuntatukien pienentäminen osoittaa tämänkin hallituksen taipumusta näpertelyyn. Lopetetaan mieluummin kunnalliseen itsehallintoon pohjautuva paikallishallinnon järjestelmämme kokonaan ja siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon. Kaikki entinen kuntarahoitus - asianmukaisesti saneerattuna - siirretään maakunnille mukaan lukien verotus, vastuut ja valtiontuet. Maakunnallinen hallinto miehitetään puhtaalta pöydältä, nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita noudattaen. Kaikki kunnanhallinnon henkilöstö irtisanotaan toiminnan lopettamisen seurauksena, jolloin 5 vuoden suoja-aika ei tule kysymykseen.

Odotan mielenkiinnolla missä vaiheessa sonta taas Espalla ja muualla Kehä III sisäpuolella lentää. Milloin talonpojat taas suuntaavat legendaarisella Talonpoikaismarssilleen ja erityisesti kenen johdolla ja organisoimana. Elintarvikkeiden luovutuslakkoon en oikein tällä kerralla usko. Kajahtaisi liian helposti omaan nilkkaan. Samoin kyyditykset lienevät epätodennäköisiä, kun ei enää ole sitä jenkkien pelkäämää Suurta Saatanaakaan tuolla itä-rajan takana. Mutta varmaan pohjalaiset jotain keksivät?

Ja olen tainnut muutaman muunkin ehdotuksen aiemmissa artikkeleissani hallitusohjelman sisällöksi tehdä? Sieltä ne tarvittaessa löytyvät, kun sovittujen vuosittaisten tarkastelujen osalta joudutaan havaitsemaan, että näpertelyn aika on ohi.
Share

Urpiaisesta valtionvarainministeri

18.06.2011 - 20:24 | hakki | Politiikka
Jos joskus, niin viimeistään nyt täytyy toivoa ihmettä. Siis meidän suomalaisten täytyy toivoa ihmettä. Muuta mahdollisuutta ei enää ole.
Ainakaan tähän mennessä en ole tässä demareiden tyttelissä havainnut sen paremmin taloushallinnon kuin joukkojen hallinnankaan osaamista. En ole huomannut hänen sen paremmin hallinneen omia joukkojaan kuin saanut meitä muitakaan vakuuttumaan taidoistaan. En ole todennut hänen osaavan hallita sen paremmin yksityiskohtia kuin kokonaisuuksiakaan. En edes yksinkertaisimpia, kulloinkin käsiteltävänä olevan asian  "sisältöosaamista".
Poliittisten broilereiden Primus inter pares?
Kun historia aikanaan vahvistaa, että tarpeeton ylivelkaantumisemme alkoi Jyrki Kataisen ollessa valtionvarainministeri se samalla toteaa, että viimeinen syy kansalliseen tuhoutumiseemme varmistui Jutta Urpiaisen osaamattomuuden aikana.
Vae victis.

Share

Ympäri käydään, yhteen tullaan

17.06.2011 - 12:02 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Crises, Raha & valta
"Pelkkä viranomaisvalvonta ei riitä palauttamaan asiakkaiden luottamusta finanssialaan. Toiminnan läpinäkyvyydellä on enemmän merkitystä kuin säätelyn kiristämisellä." Näin sanoo Nalle Wahlroos Uuden Suomen mukaan.
Jotenkin minulle jäi käsitykseksi, että kaiken piti muuttua sen jälkeen kun kansainväliset, erityisesti USAlaiset pankit ja muut rahoituslaitokset pelastettiin, vaikka Lehman Brothers uhrattiin varoittavana esimerkkinä. Tapahtumasta on aikaa jo kolmisen vuotta. Mikä on muuttunut?
Nallen mukaan tarvitaan sekä viranomaisvalvontaa että toiminnan läpinäkyvyyttä. Poliitikkojen uusista kyvyistä ja haluista säädellä finanssialaa meillä ei mielestäni ole kovasti näyttöä tekojen tasolla. Vai onko uutta, merkittävää kansallista lainsäädäntöä jo olemassa? Entäpä kansainvälisellä tasolla? USAssa, Eussa, Kiinassa, Venäjällä?
Entäpä toiminnan läpinäkyvyydessä? Miltä osin? Tämä tuli mieleeni lukiessani toista USn uutista Väite uudesta IMF-pomosta: kiristäjä, jota jo kommentoinkin:
Kun asiat menevät tarpeeksi hankaliksi tulevat kaikki vanhat lastenkasvatuskeinot käyttöön kaikkialla. Ei kai IMF halua jäädä Musta Pekka kädessään pelipöydän ääreen, kun suuret konnat, valvontavelvollisuudestaan laistaneet Saksan ja Ranskan valtiot käärivät voittojaan?
"Saksan ja muiden eurojohtajien mukaan luottotappioista seuraisi hallitsematon finanssikriisi paitsi Kreikkaan koko euroalueelle." Onkohan kukaan asiantunteva, riippumaton tiedemiesten tai asiaan perehtyneitten finanssiammattilaisten konklaavi testannut tämän jatkuvasti esitetyn väitteen todenperäisyyden? Sitä kun on hoettu jo ties kuinka kauan aksioomana. Tilanne - globalisaatio, Kiina, liberalistinen markkinatalous, valtioiden ylivelkaantuminen jne. - on kaikkiaan sen verran uusi, että saattaa todella olla, että sientenkasvattajat syöttävät vain meille (oikein opein kasvattamiaan) sieniä.
En ihmettele Nallen johtopäätöstä ollenkaan; "Toiminnan läpinäkyvyydellä on enemmän merkitystä kuin säätelyn kiristämisellä." Viranomaiset kun kuuluvat, varsinkin meillä täällä pienessä Suomessa siihen samaan eliittiin, joka hallitsee puolueita, pankkeja, vakuutysyhtiöitä, valtion virastoja...." Mutta jääkö todellinen valvonta meille taviksille, kun kaikki muut kuuluvat samaan HYVÄ VELI - kerhoon? Pitäisikö meidän siihen alkaa keskittyä? Mihin me sitten poliitikkojamme ja etujärjestöjämme käytämme tai tarvitsemme? Maksaaksemme niille palkkaa?
Taas yhtä päivää lähempänä on Euroopan Totuuden hetki. Jospa sittenkin vain kuittailtaisi? Vai myytäisiko sittenkin kansalaiset?
Share

Pääministeriys, joka tuhoaa taloutemme

16.06.2011 - 11:25 | hakki | Politiikka, Talous
Onneksi tästä hallituksesta ei tule pitkäikäinen. Siinä ehkä hallitusohjelman sisällöstä tällä hetkellä olevien tietojen perusteella parasta, mitä siitä voidaan sanoa?0 0 0 . . .
Voisi siitä sanoa myös "Tuleepa kallis hinta persujen rasismin ja populismin torjumiselle." Tai vaikkapa "on yhtä nurinkurinen kuin useimmissa Euroopan viimeisten 15 vuoden aikana. Poliittisista syistä lipsuttiin vakauskriteereistä ja velkaannuttiin kilpaa poliittisista syistä. Nyt korjataan satoa. Mitkä ovat ne poliittiset syyt, jotka pakottavat talouskasvua tukahduttavaan politiikkaan Suomessakin? Pitääkö pysyä vallassa hintaan mihin tahansa?" Vai kävisikö tämä "hallitus käy suhteessa yli kaksi kertaa rankemmin pienituloisen kuin rikkaan kukkarolla."
Mutta varmaa on, että Suomea vaivaavaan Kreikan tautiin, ei tästä hallitusohjelmasta löydy lääkettä. Siis ainakaan nykytiedoin.
Kalliiksi meille suomalaisille tämä Jyrki-boyn pääministeriys tulee. Vaikka kuinka lyhyeksi jäisi. Aivan liian kalliiksi.

PS.
Kauan se kesti, eikä virallinen ole vieläkään, mutta mahtavan jäsenhankintakoneen Timo Soinille saivat aikaan.

Share

Kauhun kesä? Kuuma kesä? Euron ja EUn viimeinen kesä?

15.06.2011 - 10:10 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Crises
Ranska ja Saksa eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä mitä Kreikalle pitäisi tehdä. Sivurooleissa ja -raiteilla komissio kokonaisuudessaan ja muut 25 EU-valtiota. Mahtoiko eilinen kokous olla vain valtionvarainministerien Toivioretki, pro forma? Vai olisiko todella niin, että Ranska yksin pystyy lopullisesti vesittämään kaiken järjenkäytön Kreikan rahoituskriisin ratkaisemisessa?
Libyasta on kansainvälisen yhteisön lentokieltoalueen seurauksena paennut jo noin 1 miljoona ihmistä. Runsaan 6,5 miljoonan väestöstä se on paljon. Suomen väestöön verrattuna se tarkoittaisi noin 800.000 paennutta. Paenneista valtaosa on Tunisiassa ja Egyptissä, maissa, joilla itsekin on vallankumoukset vasta takana, eikä minkäänlaista vakiintunutta yhteiskuntaa ole olemassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, jos odottaa koko Pohjois-Afrikan kattavaa, eskaloituvaa kriisiytymistä.
Syyriassa Assad tappaa kansalaisiaan kiihtyvällä tahdilla. Vasta alkaneella, mutta kiihtyvällä vauhdilla pakolaiset alkavat siirtyä Turkkiin. Parissa päivässä 10.000, parissa kuukaudessa 1.000.000? Minnepä he muualle menisivät kuin Turkkiin? Libanoniin, Irakiin, Jordaniaan ei kannata, ei siellä ole apua odotettavissa. Israeliin ei oteta. Sinne ns. kansainvälisen yhteisön olisi oikeastaan ollut jo lähdettävä, mutta pommit alkavat pieniltä, ja vähän isommiltakin valtioilta loppua.
USAassa talouden hyvin verkkainen kasvu finanssikriisin jäljiltä ja valtion velkaantuminen saa Fedin vaatimaan valtion lainakaton nostamista. Republikaanisenaattorit vaativat selvitystä maansa roolista Libyassa. Kun Irakista on päästy, ja Afganistanista joudutaan lähtemään, on turhaa kuvitella, että Libyassa enää kauan oltaisi. Toisaalta sotateollisuus saa lisätilauksia ainakin ns. kansainväliseltä yhteisöltä. Nousukausi odotettavissa?
Katainen sukkuloi eri rooleissaan Brysselin ja Säätytalon välillä. Kun Brysselissä tahdin määrää Ranska, Säätytalolla sen määräävät demarit. Farssiksi jo muuttunut hallituksen muodostaminen, on kivettynyt kokiksien pakonomaiseksi ja itseisarvoiseksi tarpeeksi tehdä Jyrki-boysta pääministeri. Hinnalla millä hyvänsä. Ja hinnan maksamme me tavikset.
Valtion arvellaan joutuvan ensi vuonnakin velkaantuvan kahdeksalla (8) lisämiljardilla. Ja, kun vanhat merkit paikkansa pitävät, kuntasektori joutuu rahoittamaan toimintaansa lainarahalla enemmän kuin tänä vuonna. Neljä (4)  lisämiljardia ei hämmästyttäisi ollenkaan. Ja julkisten menojen leikkaukset pienenevät kuin se kuuluisa pyy. Vastuullista politikointia?
Kuusikon keskinäisistä epäluuloista ja muiden etujärjestöjen lobbareista johtuen hallitusohjelmasta tehdään taas pakkopaitaa. Sen Jyrki-boy on oppinut kepuleilta. Ja pilkkuunkaan ei voi koskea, vaikka maailma ympäriltä sortuisi. Ja taitaa se tänä vuonna vielä sortuakin.
Putin ja ihmepoika pelaavat sulkapalloa. Gaddafi ja venäläinen mestari, shakkia. Katainen varmaan keskittyy tänä kesänä akankantoon?

Share

Nokia - tuhkaa vai timanttia?

14.06.2011 - 12:15 | hakki | Työelämä, Johtaminen, Osaaminen, Teknologia
Jälkiviisastelu on viisauden korkein aste. 0 0 0 . . .
"Elop painotti Nokian tekemän kehitystyön merkitystä yhtiön taloudelle ja menestykselle. Nokia kertoo käyttäneensä noin 43 miljardia euroa tuotekehitykseen viimeisen kahden vuosikymmenen aikana." Ja päälle taitaa tulla aika iso potti myös yhteiskunnan, siis veronmaksajien, rahaa tämän maailman Tekesien, Finnveroijen, Teollisuussijoitusten ja kuntien kaavoituspäätösten avulla? Jos lonkalta heittäisi yhteensä  vähintään 50 miljardia en usko, että kovin vikaan menee?
Vastaako tulos panosta? Nokialle? Suomelle?


Share

Historia ei toista itseään. Eihän?

Näin kuumana päivänä ei oikein jaksa eikä viitsi. Mutta joskus vain on "pakko".  Ja näin illan vähitellen viilentyessä alle 30 asteen on ehkä hyvä aika kirjata tekosensa näkyville.
Uusi Suomi uutisoi aika näyttävästi USAn eläköityvän puolustusministerin jäähyväismatkan eilisen puheen NATO-kokouksessa Brysselissä. Ja siitäkö me suomalaiset ja erityisesti me nettiin ”osallistuvat” suomalaiset taas saimme aihetta jenkkien kaikenlaiseen mollaamiseen.  Jotenkin se vastuuton riekkuminen alkaa vanhemmiten jo ärsyttämään, joten kirjoitinpa kommentin minäkin. Yritin panna Gatesin puhetta mittasuhteisiin.
Robert Gatesin viestiä on syytä kuunnella tarkkaan ja ottaa onkeensa. Kovin on lapsellista uhittelua jenkkejä kohtaan. Eipä siis varmaankaan ihme, että kuvailin persuja aikamme taistolaisiksi?
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppaan syntyi epälukuinen määrä demokratioita, jotka poliitikkojen osoittauduttua kykenemättömäksi muuhun kuin oman edun edistämiseen pian rapautuivat diktatuureiksi. Samalla isolationistit, jotka eivät halunneet USAn kiinnittävän huomiota kuin itseensä ja omiin etuihinsa, tulivat siellä valtaan.
Vasta Japanilaisten hyökättyä Pearl Harbouriin joulukuussa 1941 saattoi Yhdysvallat osallistua täysimittaisesti maailman ja Euroopan pelastamiseen. Siihen mennessä Saksa oli vallannut Euroopasta kaiken haluamansa, Brittein saaria lukuun ottamatta. Hitler kolkutteli Moskovan portteja, Leningradin piiritys oli alkamassa, Rommel hyökkäsi Egyptiin. Talvisota oli käyty ja Jatkosodan hyökkäysvaihe oli päättymässä.
Ja miksi Eurooppa vajosi sotaan vain parikymmentä vuotta sen sodan jälkeen, jonka piti lopettaa kaikki sodat? Koska kaikenkarvaisten diktatuurien hallitsemassa Euroopassa, demokratiat eivät halunneet uskoa "ihmiskunnan olevan niin hullu, että aloittaisivat taas sodan" ja diktatuurit keskittyivät joko itseensä tai miettimään mistä löytyisi lisää "Lebensraumia" ja varustautuivat hyökkäyssotiin.
Vasta USAn tuleminen mukaan II maailmansotaan mahdollisti Länsi-Euroopan pysymisen eurooppalaisena. Vasta USAlaisen Ronald Reaganin voitto Neuvostoliitosta Kylmässä sodassa, joka aiheutti Neuvostoliiton romahtamisen, antoi monille aiemmin Neuvostoliiton kontrolloimille maille mahdollisuuden itsensä löytämiseen ja itsenäiseen demokratiaan. Sekin prosessi on vielä kesken. Ja tämä koskee myös Suomea.
Ei historia ehkä toista itseään - toivottavasti ei - mutta Euroopan poliittisessa ilmastossa ovat nyt heränneet samankaltaiset, demokratiaan pettyneiden kansalaisten muodostamat ääriliikkeet, jotka aiheuttivat Euroopan diktatuurikehityksen 1920 ja 1930 luvuilla. Onko edellinen kehitys enää vältettävissä, en osaa sanoa. Mutta ellemme Euroopassa ole valmiita huolehtimaan omasta turvallisuudestamme satsaamalla siihen riittävästi, että kykenemme, saatamme joutua vielä havaitsemaan, että joudumme pärjäämään ilman USAn apua.
Ja se tietää verta ja kurjuutta meille kaikille. Kuten ystävälleni yritin kertoa.


Share

Poltamme rahaa

10.06.2011 - 09:11 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Raha & valta
Maatalouden ympäristöohjelma on epäonnistunut ja jopa lisännyt Itämeren rehevöitymistä. Näin kirjoittaa HS.fi tänään.
Eipä tuo mikään iso uutinen ole? Tilanne on ollut tiedossa jo pitkään. Noin 300 miljoonaa euroa vuodessa 15 vuoden ajan tekee noin 4.500 miljoonaa euroa, 4,5 miljardia. Ja ilman merkittävää tulosta. Eikä kyseistä nolla-investointia varmasti lueta maataloustukiin? Pahamaineisten "pikkulintujen" kertoman mukaan, se kuitenkin on yksi maamiehen saavutetuista eduista, jonka purkaminen on mahdotonta maanviljelijän ansiotasoa olennaisesti heikentämättä. Se kun maksetaan kaikille tähän nolla-ohjelmaan sitoutuneille viljelijöille.
Minusta uutisen tekee mielenkiintoiseksi kuitenkin tutkijoitten johtopäätös "Tutkijoiden mukaan viljelijät itse olisivat olleet valmiita tehokkaampiinkin ratkaisuihin, jos ympäristöohjelma olisi sellaiset mahdollistanut." Vaan ei mahdollistaneet. Kuinka monessa kepun ajamissa maatalouden, elinkeinoelämän, aluepolitiikan ja vaikkapa innovoinnin tukiohjelmissa ja sen harjoittamassa tukipolitiikassa laajemminkin mahtaa olla sama tilanne? Tuskinpa asiaa kokonaisuutena on edes tutkittu? Mutta varmasti pitäisi.
Nopeasti tulee mieleeni Mauri Pekkarisen, Sirkka-Liisa Anttilan ja Paula Lehtomäen reaktiot niihin harvoihin selvityksiin, jotka on tehty, tai ainakin joista julkisuuteen on näkynyt tietoa.
Kansalliselta tutkijaryhmältä tilaamansa Innovaatiojärjestelmän tutkimuksen Mauri Pekkarinen lyttäsi, koska siinä todettiin eurojen heittely ympäri maakuntien olevan järjetöntä. Tilasi uuden ja sai mitä tilasi.
"Torjuntavoitto" Anttila istui sen selvityksen päälle, jossa selvitettiin ruoan hinnannousujen syyt ja edunsaajat muistaakseni vuonna 2008. Eipä tainnut olla tyytyväinen tuloksiin?
Paula Lehtomäen piikkiin voikin sitten laittaa vaikka Pallaksen hotellin laajennuksen, Talvivaaran uraaninjalostuksen ympäristöluvan, haja-asutusalueitten jätteenkäsittelyn ja vaikkapa Merentutkimuslaitoksen paloittelun.
Ja samalla käy varsin hyvin myös selväksi missä meillä mennään pieleen. Yksittäiset tuensaajat ja heidän arkijärki ja tahto toimivat kyllä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Halua ja kykyä ratkaista ongelmia kyllä löytyy. Valitettavasti samaa ei voi sanoa etujärjestönä toimivista puolueista. Tiedämmehän, miten joukossa tyhmyys tiivistyy?  Tässä tapauksessa Kepussa. Taas.

PS.
Nämäkin eurot ovat veroeurojamme ja pois kansakuntamme muusta kehittämisestä.

Share

Liikaa vaadittu?

09.06.2011 - 12:53 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Raha & valta
”Suomen kansantuotteesta palvelut muodostavat lähes 70 prosenttia. Tästä julkisen hallinnon osuus on noin 40 prosenttia, joista on toistaiseksi ulkoistettu vain viidennes.” toteaa Gustav von Hertzen. Kirjoittaja on vuorineuvos ja eläkkeellä oleva Cultorin toimitusjohtaja. Jo näistä prosenteista voi päätellä miten tärkeää palvelu, siis palvelu yleensä, on hyvinvoinnillemme. Mutta, olipa tuossa 40 prosentissa kyse prosenteissa prosenteista tai prosenttiyksilöistä ne käytännössä estävät julkisen sektorin mitoittamisen veronkantokykyämme vastaavaksi. Edes yksityistämisellä.
Mitä tahansa Suomessa tarjottavaa palvelua voi toteuttaa sekä julkisen että yksityisen sektorin toimesta. Ja suuressa – ellei jopa suurimmassa - osassa palveluista julkinen palvelu on lähtökohtaisesti toteutettavissa halvemmalla ja tehokkaammin kuin yksityisen sektorin vastaava palvelu. 
Mutta julkisen sektorin ylivoimaisuus, pienet kustannukset ja tehokkuus ei tosielämässä enää useinkaan konkretisoidu. Itse asiassa useissa - vai ehkä peräti useimmissa - tapauksissa voittaja on yksityisen sektorin palveluntuottaja ja toteuttaja. Suurimpina syinä tähän, ovat varmaan perinteinen 5,3 miljoonan pieni markkinamme ja julkisen sektorin tehokkuuden syövä ”poliittinen päätöksenteko”? 
Yksityistämisen toimivuus esimerkiksi juuri terveys ja sosiaalipalveluiden osalta edellyttäisi julkiselta sektorilta henkilöstöä, joka osaisi ostaa, valvoa ja vaatia yksityisiltä palveluiden tuottajilta. Ja pienessä maassa, pienellä markkinalla vielä siten, että monipuolinen, kilpailukykyinen ja erityisesti juuri pieni tarjonta saataisi toimimaan. Toistuvasti. Jatkuvasti.
Mutta edes kaupankäynti pienten palveluntuottajien kanssa ei ole virkamiehen kanssa seksikästä eikä, ainakaan omasta mielestään, edes tehokasta. Niitä kauppatapahtumia tarvittaisi monia, kymmeniä, satoja jotta saataisi aikaan sama tuotettujen palveluiden määrä, jonka kansainvälinen – tai miksei jopa kansallinen – suurtoimija tarjoaa itse. Kaiken.
Mutta mitä ihmeen iloa yksittäisen kansalaisen ja hänen suoriutumisensa kannalta on siirtyä julkisen sektorin monopolista yksityisen sektorin monopoliin? Ja varsinkin, kun markkina on pienistäkin pienimpiä ja yksityinen monopoli on sata varmasti jo muutaman vuoden harjoittelun jälkeen vääjäämätön seuraus.
Viimeistään siinä vaiheessa toiminta myydään ulkomaiselle sijoittajaryhmälle tai suoraan ulkolaiselle palveluntuottajalle. Ja sitten kolmannelle, neljännelle, joista viimeinen viis välittää mistään hyvän hoidon periaatteista tai laatuvaatimuksista.  Ja kun ei kilpailijoita eikä julkista palvelua enää ole?
Eikä nykypäivänä tarvita kovinkaan kaksinaista tapahtumaa tai kriisiä, kun palveluntuottaja lopettaa toimintansa. Miten sitten jatketaan? Sosialisoimallako?
Olisiko mahdollista edes yrittää kustannusten pienentämistä ja samalla toimintojen tehostamista, sieltä mistä kenkä oikeasti puristaa? Byrokratian poistamisesta ja poliittisen päätöksenteon muodostamasta painolastista. Aidolla tulosvastuulla ja ammattilaisten vapaudella valita parhaat tavat hoitaa homma.
Share

Poliittinen kriisi luo talouskriisin

Sekä Kreikassa, Portugalissa ja ilmeisesti myös Espanjassa ja Italiassa. Ja luonnollisesti myös Suomessa, sillä ei kai kukaan voi olla sitä mieltä, etteikö maamme olisi kriisissä? Julkinen talous ottaa vuosittain miljardeja, jopa kymmenen miljardia uutta lainaa. Ja jotkut luottavat kasvun sen hoitavan. Kymmenen miljardia voitaisi käyttää hyödyllisesti, investoimalla sitä kasvun edellytyksiin. Mutta ei. Meillä se menee julkisen sektorin palkkoihin ja maatalaouden ja alueiden tukemiseen. Siis siihen, että ylläpidetään nyt jo järjettömiksi muuttuneita rakenteita. 
Suomen julkisen sektorin kokonaisnettovelka vuonna 1990, siis laman ensimmäisenä vuonna oli suurin piirtein yhtä suuri, kuin mitä Jyrki-boy ja kunnat nyt vippaavat markkinoilta vuodessa. Eikä edellisen laman lainoja ole pystytty lyhentämään kuin pari kertaa sen jälkeen. Viimeisin oli Jyrki-boyn ikioma lyhennys valtionvarainministerinä, juuri ennen kuin Lehman lopahti. Varmaan viisas teko? Siitä lähtien on vain otettu lisää. Sen etujärjestöpuolueet osaavat siihen asti, kun piikki on auki. Mutta nyt alkaa piikki ilmeisesti tulla liian täyteen, kun ei edes hallitusta saada aikaan?
Yksikään etujärjestöpuolue (Kepu, demarit, rkp ja kokikset) ei voi enää jättäytyä oppositioon ja kuvitella aatteensa siellä kasvavan ja kehittyvän. Kun oppositiossa on omille jaettavissa olennaisesti vähemmän resursseja, etuja ja omia suosivaa lainsäädäntöä, tulee politiikasta nolla-summa peliä. Oma tappio on suoraan omiltasi pois, koska voittaja kahmii ne vain omilleen.

Onkohan tässä tapahtunut puolueiden kehitys ihan oikeasti poliittisen kansanvallan mukaista?
Olen aina elänyt siinä harhassa, että etujärjestöt ajavat jäsentensä etuja. Puolueiden tehtävänä on ollut ajaa kokonaisuuden etuja, ottaen huomioon kansassa edustettuna olevat erilaiset ideologiset lähtökohdat.

Nyt kun puolueetkin ovat rapauttaneet toimintansa etujärjestöksi, ei ole enää ketään katsomassa kokonaisuuden, siis meidän suomalaisten kokonaisetua. Ei arvojohtajaa, ei hallitusta, ei kansanedustuslaitosta. Jossain mättää pahasti kun kukaan ei poliittisella tasolla keskity kehittämään edellytyksiä ja pelisääntöjä yhteisen kakun kasvattamiseen. Yrityksetkin kun on jo opetettu pitämään huolta vain itsestään, eli omistajistaan.

http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23770/pienia-voittoja-katastrofaalisia-tappiota
Share

Nokian lopun alku

07.06.2011 - 10:15 | hakki | Työelämä, Hyvinvointi, Politiikka, Johtaminen
Taitaa Nokian kännyköiden käydä samalla tavalla kuin Suomen parlamentarismin. Loppu häämöttää ennen kuin on edes kunnolla opittu tavoille. Kohta taitaa olla nekrologin paikka? Kummallekin.
Parlamentarismi taisi kompastua Timo Soiniin ja hänen valitsijaorganisaatioon. Uusi tilanne, johon ns. vakiintuneitten puolueitten on, monista yrityksistä huolimatta erinomaisen vaikea suhtautua. Soini on möykky jonka yli, ali, oikealta, vasemmalta, edestä eikä takaa taida luontevasti päästä kukaan. Pelin politiikka on palanut kuitenkin sillä erolla, että ilmeisen kokemattomat puoluejohtajat, yksi toisensa jälkeen hirttävät itsensä kynnyskysymyksiksi kutsumiinsa poliittisiin lupauksiin. Sillä tavalla synnytetään vain yhden puolueen diktatuureja. Uusia Kekkoslovakioita?
Nokia taisi kompastua itsetyytyväisyyteen ja ympyröittemme pienuuteen? Yhtiö, joka 1990-luvun alussa heilui konkurssin partaalla löysi jyvän. Kännykän. Samalla ilmeisesti kohtasivat toisensa hyvin yhteen sopineet ihmiset, jotka eivät voineet epäonnistua. DreamTeam. Ensimmäinen epäonnistuminen taisi olla USA, jonka markkinoille ei oikein koskaan onnistuttu pääsemään. Toinen lienee ollut itsetyytyväisyys ja kustannusleikkausten ja toimintojen tehostamisen vimma, kun vanhaa piti turvat, eikkä uutta uskallettu ennakkoluulottomasti kokeilla. Kolmas jälkeenjäänti älypuhelimissa, jossa Apple juuri nyt näyttäisi kokevan kultakauttaan. Mutta Aasian jätit ovat silläkin alalla jättejä. Viimeinen niitti taitaa olla menossa, kun Aasian markkinatkin alkavat pettää tavallisissa halpispuhelimissa.
Ja samanlaiset taitavat olla vaiheet Suomen parlamentarismilla. Me olemme antaneet puolueittemme muodostua itsellisiksi ja hyväksyneet ns. kabinettipolitiikan. Kansanedustajan itsenäinen päätöksenteko-oikeus on, perustuslain vastaisesti, siirretty puolueiden ryhmäpäätöksiksi. Puolueista on tullut lainsäädännön ja verovarojen intressentti ja samalla ainoat, joka maassa niistä saa päättää. Siis monopoli. Julkisella sektorilla kokonaan ja kolmannella sektorilla, omasta päätöksentekomonopolista johtuen, ylivertainen kilpailija kaikelle yksityiselle. Kun jaettavaa on riittänyt noin 10 vuotta, ja tarvittaessa on otettu lisää laina entisen päälle, ei muuhun ole totuttu. Ei ole tarvinnut. Nyt meillä on sitten monin eri tavoin tuettu yhteiskunta, jonka tuloksentekokyky alkaa rapistua kiihtyvää vauhtia.
Kun 1990-luvulla Nokian kasvu pelasti Suomen, nyt sen loppu kiihdyttää Suomen vaikeuksia. Aika aikaansa kutakin?
Vaalit olivat vaajaat kaksi kuukautta sitten. Milloinkohan Suomen puolueet ehtivät keskittymään Suomen ja suomalaisten asioihin? Niihin kuuluvat keskeisimmin työ ja toimeentulo hyvinvoivassa kotimaassa.
Share

Jo 66 ei suostu

07.06.2011 - 07:17 | hakki | Politiikka
Kataisen leikkeihin. Vihreät eivät mukaan nyt siis lähde. Temppelin harjalle nousee, kukas muu kuin pääpersu itse. Siis jos enemmistöhallitusta haikaillaan? Kokisjohdettu porvarihallitus vai demarijohdettu vasemmistokoalitio? Nyt siis nähdään kumpaan suuntaan persulaisuus painottu. Oikealle vai vasemmalle. Onko kyseessä porvarillinen vai työväenpuolue? Mitä merkitystä näillä leimoilla tämän päivän todellisuudessa nyt sitten enää onkaan.
Ajalle ominaista taitaa olla myös se mistä kenkä kaikilla puristaa. Portugalista ja Kreikasta, laajemmin ottaen EUsta ja valuutastamme, eurosta. Niin ja sitten kynnyskysymyksistä, joista yksikään puolue ei uskalla - persujen pelosta - luopua. Kuitenkaan Suomessa ei koskaan ole ollut yhden puolueen hallitusta. Yhteistyötä on aina ollut pakko tehdä muiden kanssa. Onko sekin tie jo kuljettu loppuun? Yksipuoluejärjestelmät, jos ne joskus hetken jossain toimivat päätyvät useimmiten diktatuuriin. Sinnekö nyt on tiemme?
Otamme vuosittain runsaan 10 miljardia euroa uutta julkisen sektorin lainaa. Puramme aikoinaan rakennettua ja rahoitettua hyvinvointivaltiota kiihtyvällä vauhdilla. Kuntien todellinen talous on kuralla ja maksumiehiksi joutuvat yhteiskuntamme vähäosaiset. Teollisuus, siis maastamme ponnistanut teollisuus, sikäli kun sitä vielä on lisää työpaikkoja ulkomailla. Ei enää täällä. Lähtömaassaan. Siitä pääkonttorin siirtoon ei kauan mene. Rakenteellisen työttömyyden määrä ylittää 200.000. Sinkut ja yksinhuoltajat ovat toimeentulotukien vakiokäyttäjiä. Lapsia otetaan huostaan kiihtyvässä määrin.
Ja meillä puolueiden kenkä puristaa Portugalista, Kreikasta ja EUsta. Tok tok koputtaisi Obelix otsaansa. Mitä ihmeen tekemistä suomalaisilla puolueilla on Portugalissa, Kreikassa ja EUssa? Jospa keskittyisivät hetken Suomeen ja suomalaisiin? Edes hetken?


Share

Aksiooma

05.06.2011 - 20:15 | hakki | Politiikka
Aksiooma eli peruslause on matematiikassa peruskäsitteiden epäsuora määritelmä, jota käytetään päättelyssä muiden tulosten todistamiseen. Tässä yksi:0 0 0  ...
Sehän olisi maailman kahdeksas ihme jos Kepun maalaisporvarien kenttä ei hinkuisi porvarihallitukseen, on pyhät ja yhteiset edut ja rakenteet Kokoomuksen kanssa puolustettavina.
MOT, Jyrki-boy?
Share

Kohta kolme kuukautta

04.06.2011 - 08:42 | hakki | Politiikka, Johtaminen, Puolustaminen
ovat kansallisen yhteisön ilmavoimat varjelleet Libyan ns. kapinallisia. Alussa annettiin ymmärtää, että lentokieltoalueen aikaansaaminen ja kapinallisten suojeleminen ovat Necessary, legal and right. Siitä on nyt kohta kolme kuukautta. Kolme taisteluiden kuukautta. Päivin ja öin. Sairaalalaivoja Misratasta, Benghasista ja Tripolista. Pakolaisveneitä Lampedusaan ja mihin tahansa kunhan päästään pois tulen alta. Ja monelle, hyvin monille matkalle ikuisuuteen.
Kuinkakohan monta arabilentokonetta, tässä kansainvälisen ja arabiyhteisöjen yhteisprojektissa siellä kapinallisia varjelee? Kuinka moni arabivaltio ja niiden lentolaitetta osallistuu Gaddafin hallinnon romuttamiseen pommittamalla hänen hallintorakennuksiaan? Mitkäköhän mahtavat olla NATOn komentajien tuntemukset tästä mielenkiintoisesta tavasta käydä sotaa vaikeutetulla asteikolla? Kovin humaanilta se ei kyllä tunnu.
Me olemme ainakin oppineet, etteivät herhiläisemme sovi lentokieltoalueen valvontaan. Eivätkä rynnäköintiin, maataistelutoimintaan. Ne sopivat ainoastaan ilmataistelutoimintaan, siis muiden lentokoneitten alasampumiseen. Ilmeisesti olemme unohtaneet, missä se maa on, jota on tarkoitus puolustaa? Ja että sitäkin pitäisi ilmasta voida tukea. Olemme ehkä myös oppineet, että tilanteessa jossa Venäjä hyökkäisi, meidän ei kannata ainakaan NATOlta enää apua anella. Tämä uusi tapa käydä sotaa olisi siviiliväestölle kuolemaksi, vaikka NATO lopulta voittaisi. Olemmeko oppineet heidän virheistään riittävästi, ettei aleta tehdä ainakaan samoja itse?
Mielestäni YKn päätöslauselma, joka tähän teurastukseen on johtanut, on tekopyhyyden, eli poliittisen realismin äärimmäisen epäinhimillinen ilmentymä. Sota jonka tarkoituksena ei ole sotia, vaan panna siviilit maksamaan sitä sortaneen hallituksen toimet.
It might be necessary, leagal and right to Nikolas Sarkozy and David Cameron. But is it necessary, right or humane to the Libyan civilian?
Share

The great EU debt write off

Tuo puolueita edustavien poliitikkojen mantra "Ei meillä ollut vaihtoehtoja" ei oikein enää mene läpi. Löysin yhden vaihtoehdon PIIGS-maiden velkojen hoitamiseen,  vaihtoehdon, jota en aiemmin ole nähnyt. Valtioiden velkojen ja saamisten keskinäinen kuittaaminen.
0 0 0 . . .
This presents the results of a simulation conducted by students at ESCP Europe Business School. The aim was to uncover the amount of interlinked debt between Portugal, Ireland, Italy, Greece, Spain, Britain, France, and Germany; and then see what would happen if they attempted to cross cancel obligations.

The results were astounding:
  • The countries can reduce their total debt by 64% through cross cancellation of interlinked debt, taking total debt from 40.47% of GDP to 14.58%
  • Six countries – Ireland, Italy, Spain, Britain, France and Germany – can write off more than 50% of their outstanding debt
  • Three countries - Ireland, Italy, and Germany – can reduce their obligations such that they owe more than €1bn to only 2 other countries
  • Ireland can reduce its debt from almost 130% of GDP to under 20% of GDP
  • France can virtually eliminate its debt – reducing it to just 0.06% of GDP
Ei oikea elämä varmasti ihan näin yksinkertaista ole, mutta euro-maiden vaikeudet alkavat olla jos sitä luokkaa, että uusia vaihtoehtoja tavallisille ajattelutavoille tarvitaan. Kun en ole asiantuntija tälläkään alalla, uskallan esitellä tämän. Mallin toimivuutta, vaikkapa todellisen ratkaisun pohjapaperina, olisi syytä ainakin harkita. Ensisilmäyksellä se taatusti voittaa rahan heittämisen rahan perään ja valtioitten tuomitsemisen vuosikausien velkaorjuuteen.
Nopeasti arvioiden sen keskein ongelma lienee se, että lainottajapankit jäisivät ilman voittoja ja niiden johtajat ilman bonuksiaan?
Mutta kenen valtuuttamina valtionvarainministerimme ja keskuspankkiemme johtajat oikein päätöksiään tekevät? Keiden etuja he ajavat? Pankkien vai kansalaisten?
Share

Tätäkö tämä on?

02.06.2011 - 21:48 | hakki | Politiikka, Ihminen, Talous

Tärkeintä on
mitä 1% rahoillaan tekee, ja/eli mihin kaikkeen 99% on valmis rahaa vastaan.
Siis kun rahaa, eli valtioiden velkakirjoja, on tarjolla mielin määrin, kyse olisi vain siitä miten ahneus kehitetään kukkaan?
Share

Some of us never learn

01.06.2011 - 21:18 | hakki | Politiikka
Valitan, mutta muuta en voi sanoa, jos juuri lukemani Ylen uutinen pitää paikkansa. "Vasemmistoliitto ja SDP ovat jättäneet hallitusneuvottelut, kertoi hallituksenmuodostaja Jyrki Katainen (kok.) tiedotustilaisuudessa keskiviikkoiltana. Katainen aikoo nyt olla yhteydessä keskustan johtoon jo tänään keskiviikkona."
Miksi ihan oikeesti pitää hakata päätään seinään? Selitykseksi ei riitä jaarittelu vastuustuuntunnosta. Edellinen hallitus, mikään siihen osallistuneista puolueista, käytännössä kukaan hallituksen työskentelyyn osallistuneista ministereistä ei sellaista osoittanut hallituksen toiminnan kummassakaan vaiheessa. Mistä moinen vastuullisuus nyt nousisi, raskaasti hävityn vaalin seurauksena?
Ymmärrän Jyrki-boyn pettymyksen. Mutta en voi hyväksyä sitä, että oman kuningastiehen tulleen rypyn vuoksi, pitää kansakuntaa roikottaa löysässä hirressä viikosta toiseen. Ei enää sen jälkeen kun KMS vaalirahoitusjuttu osoitti edelliset vaalit kiistatta ostetuiksi vaaleiksi. Sen hallituksen viimeiset kaksi vuotta ja sen jatko-osan koko aika tuhraantui odotteluun. Kuinka kauan meidän vielä on odotettava, sen jälkeen kun kansa ei äänestänyt oikein?
Mikä olisi lyhyellä aikavälillä kepun anti? Korkeintaan kansan kasvava vastemielisyys sekä kepuun että kokiksiin. Vastemielisyys, jonka seurauksena ihan vaan persujen aktiviteetistä kaikilla median tasoilla, voi muodostua joksikin paljon vakavammaksikin.
Jyrki-boy. On korkea aika heittää pyyhe kehään!

PS.
Ei minulla ole ymmärrystä siitä minkälainen olisi vähiten huono hallitus. Huonoja ne ovat ovat ilmeisesti kaikki, ennen kuin parlamentaarinen demokratiamme saadaan toimimaan. Mutta tietoinen toimiminen kansan selkeästi ilmaiseman muutosvaatimuksen vastaisesti on parlamentaarinen demokratian poliittinenitsemurha.
Share

Kriisin siemenet istutetaan silloin, kun maa menestyy.

01.06.2011 - 12:10 | hakki | Hyvinvointi, Politiikka, Johtaminen, Crises, Osaaminen

Miten on mahdollista, että  Suomen perinteisten valtapuolueiden johtajat  ja itse puolueet ajautuvat yhtäkkiä kriisiin ja epäonnistuvat?
Kiinnostavaa on se, että usein kriisi tulee sekä kansalaisille että puolueille yllätyksenä, vaikka sen siemenet on istutettu jo useita vuosia, osin jopa vuosikymmeniä aiemmin. Yleensä silloin, kun talous on menestysvaiheessa, eikä kenenkään ole tarvinnut huolehtia muusta kuin jakopolitiikasta ja voittamisesta seuraavissa vaaleissa.
On yllättävästi menestyvä pieni, aiemmin syrjässä viihtynyt valtio, jolta pikku hiljaa lipeää herkkyys ympäristöön, herkkyys asenteisiin ja herkkyys johtamiskulttuuriin. Menestys nousee hattuun.
Sitä vaihetta kutsutaan arroganssiksi, röyhkeydeksi, julkeudeksi, kopeudeksi. Yhtä hyvin sitä kuvaa antiikinkreikan termi hybris, jossa ylimielinen usko omaan kaikkitietävyyteen ja kaikkivoipaisuuteen möyhii erinomaisen kasvualustan ongelmille.
Arroganssia seuraa sokeus ja torjunta. Ongelmia ei haluta nähdä, ja jos joku nostaa ne esille, niitä ja heitä väheksytään. Puhutaan vaikkapa pahan ilman linnuista, besserwisseröinneistä, pessimisteistä. Sillä "eihän päättäjillä ollut muuta mahdollisuutta...?"
Sokeuden ja torjunnan jälkeen tulevat kootut selitykset. Maa ei menesty, koska taloustilanne on vaikea, naapurit ei myy raaka-aineita vanhaan malliin, globaali liberalistinen markkinausko vaatii, työ ei maassa kannata, kustannukset ovat liian suuret, risteilyalukset eivät mene kaupaksi, teollisuus muuttaa muihin maihin,  ja torjuntavoitot maataloustuissa eivät riitä. Mutta kootut selitykset eivät koskaan saisi kelvata. Jokainen valtio kohtaa elinkaarellaan vaikeita taloustilanteita. Myöskään ympäristönmuutos ei koskaan ole selitys.
Koottuja selityksiä seuraa puolustautuminen. Puolueet, siis hallitus ja eduskunta alkavat muka pakon sanelemana tehdä samaa kuin ennenkin, mutta vähän paremmin tai tehokkaammin.  Lisää veroja, bonuksia johtajille, lisää tehokkuutta toimintoihin, tukia yrityksille ja alueille, lisää torjuntavoittoja maataloudelle, lisää hyvinvointipalveluiden leikkauksia, lisää irtisanomisia.
Kun ongelmat vihdoinkin kohdataan, ollaan siinä vaiheessa, ettei enää riitä yksi temppu. Koko poliittinen järjestelmä on matkan varrella jo ehtinyt sairastua. Pahasti. Kuoleman partaalle?
Viimeinen vaihe, strateginen halvaus tarkoittaa sitä, ettei enää keksitä uusia innovatiivisia strategioita.Se lienee leikkausten ja säästöjen lopullinen ratkaisu? (Endlösung)
Kriisin kaava sopii myös Suomeen.
Kaava sopii erinomaisesti myös Suomeen. Valtiossa kriisin siemen kylvettiin vuonna 1990-luvun puolessa välissä, kun liittyminen Euroopan Unioniin ja Nokian nousu mahdollistivat riittävän taloudellisen kasvun, ettei tarvinnut jo kauan sitten lahonneita rakenteita romuttaa. Ei korjata paikallishallinnon rakenteita, ei aluepolitiikan vuoksi syöpäkasvaimen tavoin kasvatettua korkeakoulu- ja aikuiskasvatuslaitosta, ei hajasijoiotuspolitiikkaa, ei maataloustukia, ei ammattiyhdistysten ylisuurta yhteiskunnallista painoarvoa. Kriisin idut alkoivat nostaa päätään jo ennen vuosikymmenen loppua.
Vapaasti Cilla Bhosen eilisestä uutisesta Yritysjohtaja, näin tunnistat kriisin vaiheet yhteiskuntakehitykseen sovitettu allekirjoittaneen toimesta.

Tuntuuko tutulta?

Professori Toivo Äijö on julkaissut yhdessä vuorineuvos Lasse Kurkilahden kanssa kirjan. Siinä miehet pyrkivät luomaan kokonaiskuvan, mistä yritysten menestys kiikastaa. Oppaan nimi on Selviydy tai sukella. Heidän edellinen kirja Ui tai uppoa ilmesty neljä vuotta sitten ja käsitteli globaalitalouden vaatimuksia.
Allekirjoittanut muutamankin artikkelin kirjoittanut sekä Nokian että Suomen yhteiskunnallisesta kriisistä.  Muunmuassa jo yli neljä vuotta sitten artikkelit :


Share

Nyt ei saa vaihtaa puheenaihetta

01.06.2011 - 09:33 | hakki | ei kategorioita
Tämän päiväisessä ajankohtaisessa Uutisblogissa Mikko Metsämäki pyytää ymmärrettävästi lupaa saada vaihtaa keskustelunaihetta.  Uskon hänen tulkitsevan monen tämänkin blogiston kirjoittajan, lukijan ja kommentoijan tuntoja. Mutta nyt ei todellakaan pidä eikä saa vaihtaa puheenaihetta. Vaikka kuinka tekisi mieli.
Sitä saa mitä tilaa. Siitähän tässä on kysymys.
Ymmärsivätköhän Kehittyvien Maakuntien Suomi ja ne 41 "vastuullisten puolueitten" kansanedustajaa ja erityisesti ne puolueet joita he edustivat, minkä pullon hengen he päästivätkään vapaaksi, venkoillessaan Vanhasen II hallituksen vaalirahaskandaalin kanssa? Tyytymättömyys perinteisen puolueiden itseriittoiseen tekemiseen oli toki olemassa jo aiemmin, se ei vaan ollut "salonkikelpoista" eikä siksi saanut riittävään medianäkyvyyttä. Timo Soinin opportunismi vain avasi mahdollisuudet. Ns. unohdettu kansa sai kovan äänen "a voice".

Ja nyt voimistuu uho. Ilmeisesti persujen kannattajista koostuvat örveltäjät täyttävät esimerkiksi UudenSuomen ja Kauppalehden keskustelupalstat. Valitettavasti on turhaa kuvitellä, että he häviäisivät jonnekin puheenaihetta vaihtamalla. He jatkavat jopa siitä riippumatta onko persut mukana seuraavassa hallituksessa tai ei. Örveltäjät valtaavat keskustelufoorumit. Samalla ymmärrettävästi häviävät asialliset keskustelijat entisestään. Näin ei missään tapauksessa saa tapahtua, koska muutaman hetken kuluttua heidän "share of voices" muuttuu muotoon "the voice".

Näin on tapahtunut ennen ja elleivät perinteiset puolueet tai vastuulliset kansalaiset saa palettiaan kuntoon nopeasti kasvaa jatkuvasti paine, että niin tapahtuu kiihtyvästi myös jatkossa.

Nyt ei todellakaan ole aika vaihtaa puheenaihetta. Nyt on syytä alkaa puhua myös kaikkien niiden, jotka ihmettelevät mistä tässä kaikessa on kyse. Mediaa ei pidä jättää örveltäjien temmellyskentäksi. Juuri sitähän he toivovat. Huutaessaan ja Ainoan Oikean Uskonsa teesejä toistellessaan he uskovat toimivansa siten, että asialliset äänet häipyisivät. Eihän moiseen huutamiseen kukaan tolkullinen halua osallistua.

Meidän aikamme rinnastuu viime vuosisadan historiassa valitettavan vahvasti taistolaisten 1970-lukuun ja talonpoikaismarssien, lapualaisten, IKLn ja AKSn 1920-1930 lukuun. Kummankin ajanjakson jäljet, joista jälkimmäisiä ei ainakaan vielä ole täysin edes saatu paranneltua, pelottavat Euroopan yleisen epävarmuuden ja äärioikeistolaistumiskehityksen myötä.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23770/pienia-voittoja-katastrofaalisia-tappiota
Share