Tämä riitti
Tämä on viimeinen postaukseni tässä välineessä, jonka tosin saatan ajoittain toistaa.
Uusi osoitteeni on:
http://eaglesflysingly.blogspot.com/
0 0 0 . . .
Hei nimimerkki Eagles fly singly,
olet
rikkonut palstan sääntöjä liittämällä toistuvasti blogilinkkiäsi
palstalle kirjoittamiisi viesteihin vaikka sinua on asiasta
huomautettu. Tästä syystä kirjoitusoikeutesi palstalle on poistettu
ajaksi 26.9.-10.10.2011.
Palstalla
ei saa mainostaa tai julkaista ostetaan/myydään-ilmoituksia. Myös oman
blogin mainostaminen joko blogiin linkittämällä tai kopioimalla
blogiteksti keskustelupalstalle on kielletty. Halutessasi voit kertoa
blogistasi muille keskustelijoille lisäämällä blogiosoitteen
keskusteluprofiilisi kotisivukenttään. Ylläpito ja moderaattorit
poistavat kaikki mainosviestit.
Säännöissä siis ohjeistetaan linkittämään blogi keskusteluprofiilin kotisivukenttään jos kirjoittajana näin haluat tehdä. Linkin postaaminen viestien yhteyteen on kategorisesti kielletty.
Säännöissä siis ohjeistetaan linkittämään blogi keskusteluprofiilin kotisivukenttään jos kirjoittajana näin haluat tehdä. Linkin postaaminen viestien yhteyteen on kategorisesti kielletty.
Jatkossa noudata sääntöjä sekä hyviä keskustelutapoja, muutoin jätä kirjoittamatta.
 Vastaa |
Lähetä edelleen |
Vastaa|
|
Saatte samalla poistaa kirjoitusoikeuteni keskustelupalstoilta kokokonaan.
9 kommenttia
Mihin ne velkarahat on käytetty?
Kaikki eteläiset euromaat ovat vaikeuksissa ottamiensa velkojen vuoksi. Velkoja ovat avokätisesti jakaneet Yhdysvaltojen, Britannian, Saksan ja Ranskan kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla toimivat suurpankit. Nyt velkakriisin seurauksena euro horjuu, ja kaikia euromaita, mutta ei kaikkia EU-maita vaaditaan maksumiehiksi. Britannia, Tanska ja Ruotsi voivat katseella seurata menoa euron ympärillä.
Mutta vähemmän on puhuttu siitä, mihin nuo velkarahat on käytetty, sen jälkeen kun poistetaan voitelu-, konsultointi-, lahja-, edustus-, opinto- puoluerahoitus-, lehti-ilmoittelu- yms. lahjukset.
Velka on velka, riippumatta siitä mihin se on käytetty. Totta, mutta eikö ole aika tavallista, että suuret toimitukset pitkälti rahoitetaan toimittajien maassa toimivien pankkien toimesta. Suuret velat koostuvat suurista hankinnoista. Jos esimerkiksi Siemens toimittaa jonnekin metron, rahoitus tulee varsin luonnollisesti saksalaisilta pankeilta. Airbussin ostajat joutunetvat tekemisiin varsin monipuolisen rahoittajapankkien sateenkaaren kanssa. Mikä mahtaa olla ranskalaisten pankkien rooli Arevan voimalaitostoimituksissa tai vaikkapa yhdysvaltalaispankkien rahoitus lentokoneita, pommeja ja ohjuksia rahoitettaessa?
Rahoitus on olennainen osa siitä paketista, josta asiakas maksaa. Tai velasta, joka asiakkaalle myönnetään, jotta tavara saadaan maksettua. Sen maan yrityksille, joista lainakin on peräisin. Yhdysvaltojen, Britannian, Saksan ja Ranskan saamisilla on rahoitettu ao. maiden tuotantoa ja työtä.
Kreikkalaisten ja portugalilaisten osalta on varmaan asiantuntijan helppo selvittä mihin rahat käytetty ja mistä tavarat ovat tulleet. Ja varsin todennäköisesti Espanja ja Italiakin ovat asiantuntijalle helppo nakki.
Väikkyy mielessä esimerkiksi mahdollisuus, että meidät muut pannaan maksamaan NATOn varustautuminen, vaikkemme ole edes NATOn jäseniä. Tai vaikkapa Libyan pommitukset. Tai Irakin sota.
A niin kuin Appeasement ei auta Suomea, ei EUta, ei euroa
Neville Chamberlainin noudattama politiikka 1930-lopun Euroopassa sai nimen appeasement, myöntyväisen rauhoittamisen politiikka. Se oli aikaa kun erityisesti Englanti, mutta myös Ranska halusivat rauhoittaa Hitlerin, siis Saksan alueellista laajentumispolitiikkaa. Jälkeenpäin arvioiden ne halusivat kuulemma aikaa omaan varustautumiseen, koska erityisesti Englanti oli päästänyt sotavoimansa rappeutumaan maailmansodan kalliiden koettelemusten jälkeen. "Peace for our time", julisti Chamberlain Münchenistä palatessaan.
Samaa politiikkaa on Suomi noudattanut (tietoisesti tai vanhasta sokean kuuliaisuuden perinteestä johtuen) suhteessaan EUiin, euroon ja syntymäisillään olevaan pankkikriisiin. Mutta miksi? Ei meidän tarvitse varata aikaa varustautumiseen. Ei edes taloudelliseen varustautumiseen muulla tavalla, kuin pitämällä huolta omasta taloudestamme. Pyrkiä pitämän huolta vientikilpailukykymme säilymisestä ja velkaantumisemme terveellä tasolla siltä osin kun ne meistä ovat kiinni. Uskoisin, että kummassakin riittää töitä ja parantamisen mahdollisuuksia täällä kotimaassa.
Tämänpäiväisessä artikkelissaan Jan Hurri päätyy siihen samaan johtopäätökseen, johon kuka tahansa hänen artikkeleitaan ja Taloussanoman Talouskriisi - sarjaan tutustunut tulee. Minunkinlainen tavikseni.
En väitä, etteikö meidän ns. päätöksentekijöillä olisi tarkempiakin tietoja kuin meikäläisillä. Mutta en ainakaan minä ole tähän mennessä sen paremmin nähnyt kuin kuullutkaan "solidaarisuusvaatimusta" ja "sopimusten sitovuus" vaatimuksia yksityiskohtaisempia perusteita. Erityisesti en heiltä. Jos niitä on, alkaisi olla aika niitä julkaista. Muussa tapauksessa tämäkin hallitus muuttuu hyvin nopeasti kuolleeksi ankaksi ja "toimitusministeriöksi". Kansalaisten ja julkisuuden kasvavan paineen johdosta. Eikä meillä enää moiseen ole varaa.
Aletaan toimia isojen esimerkin innoittamana. "Aletaan noudattaa Britannian esimerkkiä. Ei makseta." Erityisesti meillä on siihen kaikki perusteet.
Olisin äärimmäisen kiinnostunut tietämään tämän lausuman todellisuuden: "Uutisraporttien mukaan jopa puolet ongelmaluotoista on yhdysvaltalaisissa rahamarkkinarahastoissa tai osallisina johdannaisuhkapeleissä. Nyt ei siis olla pelastamassa vain eurooppalaisia pankkeja, vaan myös riskiä ottaneita yhdysvaltalaisia keinottelijoita." Senkö vaikutuksia Jyki-boy ja Urpiainen pelkäävät?
Solidaarisuudella on aikansa. Se ei ole nyt.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Noudatetaan Britannian esimerkkiä. Ei makseta.
Upea häkkyrä eikö? Nappasin sen Jan Hurrin artikkelista Suomi siivoaa sotkun Britannia korjaa saaliin. Taloussanomissa.
Se taas pohjautuu siihen samaiseen ESCP Europe -kauppakorkeakoulun velkatutkimukseenThe great EU debt write off josta kirjoitin samannimisen artikkelin kesäkuun alussa, . Tutkimuksen
ainakin minun mielestäni mielenkiintoisimpana antina on selvittää, mitä
tälle Eurooppaa lamaan ajavalle talouskriisille olisi tehtävissä
netottamalla valtioitten eri toimijoiden keskinäisiä velkasuhteita. Vaikka
tarkastelun tuomitsisi kuinka teoreettiseksi ja käytännölle vieraaksi,
se avaa uusia ajattelun ja ratkaisuvaihtoehtojen elementtejä.
Yksi tämänhetkisen tarkastelun keskeisimmistä on havainto Britannian painoarvosta tässä Eurooppa – kokonaisuudessa. Se
on suurempi kuin Saksa ja Ranska yhdessä. Sen pankeilla on suurimmat
saatavat euro-maista, ja euron kaatuminen, joko Kreikan ja/tai
Portugalin ja/tai Italia ja/tai … tuhoasi jo muutenkin savialoilla
horjuvan Albionin talouden.
Vanha sanonta velkasuhteitten vaikutuksista
sopijaosapuolten suhteeseen maksuhäirötilanteessa menee kai jotenkin
näin. Jos olet velkaa pankille 10 000 euroa, etkä voi maksaa, se on
sinun ongelmasi mutta, jos olet velkaa 100 000 000, se on pankin
ongelma. Mutta nykytilanteessa Britannia ei joudu kantamaan huolta ei
vastuuta pankkiensa holtittomasta rahoitustoiminnasta. Eihän se edes
kuulu euroon.
Sen sijaan Suomi kuuluu euroon ja, vaikka ei
juurikaan ole Välimerenmaita rahoittanut, joutuu Britanniaakin
suuremmaksi maksumieheksi. Ja miksi? Koska David Cameronin
hallitus on onnistunut vakuuttamaan Saksan ja Ranskan kollegansa, että
nykykriisin ratkaiseminen on euro-maiden murhe. Ja kun Ranska ja Saksa
pystyvät vastaavalla periaatteella pienentämään omien pankkiensa
vastuita vyöryttämällä vastuut kaikille muille euromaille, se sopii
heille mallikkaasti.
Sixten Korkman taas puhuu kreikanvelka-, euro-,
talous- tai finanssikriisistä nyt jo potentiaalisena pankkikriisinä.
Sitähän se on ja on ollut jo pitkään. Kesäkuun lopulla 28.06. kirjoitin
siitäkin artikkelin Ruma sana sanottava niin kuin se on.
Meillä täällä Suomessa oli pankkikriisi. Sitä
hoidettiin väärin ja siitä selvittiin rimaa hipoen. Mutta siitä
selvittiin. Eikä rahoittajatahoiksi muita ilmoittautunut, eikä kyllä
pyydettykään.
Ymmärrän kansallisvaltioiden solidaarisuuden
tarpeen Euroopan yhteisöllisyyden ja yhteistyön rakentamisessa.
Kannatankin sitä. Mutta tolkku on säilytettävä mukana. Puhdistetaan
ensin suurten EU-maiden poliittisten päättäjien ja heidän valtioissaan
kotiaan pitävien pankkien menneet synnit pöydältä. Meillä ei ole eikä
ole ollut niihin osaa eikä arpaa.
Ja palataan sitten solidaarisuuskeskusteluun. Ei latin latia enää Eurooppaan ennen sitä.
PS.
Miksiköhän USAn valtionvarainministeri Geithner pyytämättä
ja yllättäen ilmestyi eurooppalaisten kollegojensa kokoukseen Puolassa
männä viikolla? Voisikohan menossa olevan kriisin parhaiten mediassa
vaietulla salaisuudella olla jotain tekemistä asian kanssa?
"Uutisraporttien mukaan jopa puolet ongelmaluotoista on yhdysvaltalaisissa rahamarkkinarahastoissa tai osallisina johdannaisuhkapeleissä. Nyt ei siis olla pelastamassa vain eurooppalaisia pankkeja, vaan myös riskiä ottaneita yhdysvaltalaisia keinottelijoita."
Ei latin latia enää Eurooppaan
Enpä ollut väärässä kun jo 11.9. onnittelin Taloussanomia ja sen toimittajia Hannu Sokalaa ja Jan Hurria
taloushistorian uuden lehden kääntämisestä. Käsitykseni mukaan he ovat
onnistuneet suorastaan erinomaisesti kuvaamaan, mitä todella
Pohjois-Atlantisessa finanssimaailmassa on viime vuosina tapahtunut.
Tänään sarjan viimeinen jakso Mitä jää käteen, on myös vaikuttavin. Käteen jää nimittäin paljon.
Mikä tässä artikkelisarjassa on niin uutta, että se sietää merkittävän paikan ainakin suomalaisessa talousjournalismissa?
Se on perusteellinen ja kokonaisvaltainen.
Se on talouspoliittinen mutta osana yhteiskuntapolitiikkaa.
Se ei ole päätöksentekijöille myötäkarvainen vaan kriittinen.
Se erittelee syyt ja seuraukset.
Se on tässä ja nyt, kun tilanne on vielä päällä.
Se antaisi ns. päätöksentekijöille hyvät työkalut päätöksentekoon.
Ja se lisää meille taviksille motiivia toimia, elleivät päätöksentekijät sitä tee.
Muutamia lainauksia viimeisestä artikkelista:
Euroopassa käydään parhaillaan suurta yhteiskunnallista kamppailua. Taistelussa ratkeaa, kuka joutuu vastuuseen viime vuosien holtittomasta lainaamisesta ja velkaantumisesta.
Saksalaiset, ranskalaiset, brittiläiset ja yhdysvaltalaiset pankit ovat
tienanneet muhkeita summia myöntäessään yhä suurempia lainoja heikoille
euromaille, etenkin Kreikalle. Nyt ne haluavat, että euromaat tulevat täysimääräisesti apuun ja hoitavat velkaantuneiden maiden velat.
Uutisraporttien mukaan jopa puolet ongelmaluotoista on yhdysvaltalaisissa rahamarkkinarahastoissa tai osallisina johdannaisuhkapeleissä. Nyt ei siis olla pelastamassa vain eurooppalaisia pankkeja, vaan myös riskiä ottaneita yhdysvaltalaisia keinottelijoita.
Finanssipiirien perusasenne on sama Yhdysvalloissa ja Euroopassa: otetaan rahat ja lähdetään käpälämäkeen.
Ongelmalainoja myöntäneet pankkiirit antavat itselleen ylettömiä
palkkoja ja bonuksia ja alkavat sitten etsiskellä hyviä
tuottomahdollisuuksia muista maista. Tämä mielenlaatu on vastoin kansallisia etuja, ja se tukee hyvin epämiellyttävän, ahneen ja yhä inhotumman oligarkian muodostumista. Yleistyvä näkemys on, että pelastuspaketit epäonnistuvat lopulta. Velkaa
on yksinkertaisesti liikaa, jotta sitä ottaneet valtiot pystyisivät
selviämään siitä kansalaisiaan verottamalla ilman, että väestö
pakotetaan puutteeseen.
Tavallisia kansalaisia on turha syyllistää finanssikriisistä.
Tähän sotkuun johtaneessa politiikassa ei ollut kyse kansan
vaatimuksista. Muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta politiikka
oli vaikutusvaltaisten ihmisten muodostamien pienten ryhmien ajamaa –
monessa tapauksessa nuo samat ihmiset neuvovat nyt meitä muita
suhtautumaan tilanteeseen vakavasti. Eliitit yrittävät laittaa syypäiksi tavalliset kansalaiset ja samaan aikaan vältellä tilintekoa omista virheistään.
Wall Street ja amerikkalainen kapitalismi ovat menettäneet sielunsa.
Vuosi sitten pankit, jotka olivat liian ahneita kaatumaan, olivat
maksukyvyttömiä ja lähellä kuolemaa. Nyt, kuin ihmeen seurauksena, ne
tekevät taas bisnestä entiseen malliin, röyhkeinä ja törkeitä bonuksia
jakavina. Samaan aikaan muu
talous uhrautuu: työttömyys kasvaa ja ulosotot lisääntyvät, kun lainojen
vaikea saatavuus, inflaatio ja hurjasti kasvava liittovaltion velka
listii veronmaksajia. Wall Street on kadottanut moraalisen kompassinsa. Se loi tämän sotkun, mutta nyt – kuin korppikotka – se hyödyntää haaskaa.
Se on kadottanut kaiken tajun asiakkaiden edun kunnioituksesta,
eettisestä vastuullisuudesta ja yhteisistä velvollisuuksista, hän
kirjoitti.
Useimmissa yhteiskunnissa eliitit yrittävät pitää valtansa rikkauksien haalimisen ohella
hallitsemalla valtavirran ideologioita: sekä sitä, mitä puhutaan että
sitä, mistä ei puhuta. Sosiaaliset hiljaisuudet (social silences) auttavat säilyttämään valtarakenteita tavoilla, joita mukanaolijat eivät useinkaan ymmärrä – saati sitten suunnittele.
Jos Suomessa jaettaisi tutkivan talousjournalismin popularisoinnin Pullizer, ei tämänvuotisesta voittajata olisi epäselvyyttä.
Positiivista syrjintää?
"Osakemarkkinoiden nykyinen trendi ei sovi nuorille miehille", sanoo sijoitusyhtiö GMO:n perustaja Jeremy Grantham. Nämä ovat ikämiesten ja naisten markkinat hän toteaa Kauppalehden uutisessa.
Tästäkö alkaa uusi huomen? Pankinjohtajan vanhat hyveet realismi, kokemus ja varovaisuus palaavat kunniaan? Ehkä kaiken kokemamme jälkeen syytä ainakin olisi? Pelaamisen aika pörsseissä saattaa todella tulla tiensä päähän, kun pelkkä pelaaminen ei enää tuota nopeita miljoonavoittoja?
Vaikka yleistykset eivät koskaan kata kaikkea eikä kaikkia, on Granthamin arvioon erityisesti nuorten miesten ja vanhempien miesten sekä naisten erilaiseen lähtökohtaan tehdä päätöksiä, ainakin yleisellä tasolla helppo yhtyä, ihan omiin havaintoihin perustuen.
- Pojat ja poikalauma syöksyy johtajan perässä saavuttaakseen uutta ja ennen kokematonta. "Useimmiten" he eivät sitä saavuta, mutta hetken kuluttua ollaan taas menossa kohti uusia, jännittäviä seikkailuja. Vahingoittuneet jäävät vammojaan parantelemaan, nuo luuserit.
- Tytöt, ja jossain määrin varmaan myös kokeneemmat vanhemmat miehet, miettivät edes hetken enemmän niitä seurauksia, erityisesti niitä haitallisia seurauksia, joihin päätös saattaa johtaa. Jos tuohon ryhdyn, mitä siitä seuraa, mitkä ovat haittavavaikutukset minulle ja muille?
Kumpaakin ajattelu- ja toimintatapaa elämässä tarvitaan. Eikö se vanha sanontatapakin todennut, että miehet vievät maailmaa eteenpäin ja naiset pitävät sen kasassa?
Siirrymmekö taas saavutuksia säilyttävään, pysyvyyden aikaan? Hetkeksi edes.
Kauppalehti Moderaattorit, sananvapauden terroristit
Kaikkeen sitä vanha mies joutuu. Nyt alkavat ilmeisesti Matti Apusen
kumppanit lähettää taas kerran nuhtelukirjelmiään. Nyt ei vielä
nimimerkeistä - eihän sitä jatkuvasti toistamalla onnistu - vaan taas
kerran kommenttien linkeistä.
Hei nimimerkki Eagles fly singly,
olemme
saaneet palautetta muilta kirjoittajilta siitä, että liität
blogilinkkejä viestiesi yhteyteen keskustelupalstalla. Käytännössä tämä
ei kuulu palstakirjoitteluun, koska se on toistuvaa mainontaa.
Blogilinkit voit käydä jatkossa laittamassa keskustelupalstan
"Linkkivinkit" -osioon.
Sääntörikkomusten seurauksista voit lukea FAQ -osiostamme: http://keskustelu.kauppalehti.
Arvoisat Kauppalehti Moderaattorit
Olen vastaanottanut tämän viestinne ja nauranut itseni lähes kuoliaaksi.
Varmasti olette saaneet viestejä sieltä sun täältä, että lähes aina liitän kommenttiini lukijalle mahdollisuuden tutustua asiasta aiemmin, ja useimmiten yksityiskohtaisemmin, kirjoittamaani artikkeliin täällä KL.fin blogisivuilla. Jos olette moderaattoreina menneen viiden yhteistyövuotemme aikana toimineet, olette jossain vaiheesa varmasti moisen itsekin voineet todeta? En tiedä pakottaneeni ketään painamaan sitä. Enkä edelleenkään ymmärrä millä tavalla tämä lisämahdollisuus keskustelua häiritsee. Jopa mainos selityksenne jälkeen. Tehän mainostatte, mielestäni aivan ymmärrettävästi, "omia blogejanne" täysin ylivertaisesti tällaiseen tavisblogiin verrattuna. Sallin sen toki teille.
Jos erilaiset toimituksenne omat, sponssatut ja mainonnallisesti muuten tuetut bloginne saavat vähemmän lukijoita (20.9.) kuin allekirjoittanut, etsisin kyllä syytä jostain muualta kuin siitä, että liitän lukijalle mahdollisuuden asiaan liittyvään lisänäkökulmaan. Samalla tavalla toimin erityisesti Uudessa Suomessa siten, että sikäläiset lukijat edes hetkeksi siirtyvät näile Kauppalehden sivuille.
Olen vastaanottanut tämän viestinne ja nauranut itseni lähes kuoliaaksi.
Varmasti olette saaneet viestejä sieltä sun täältä, että lähes aina liitän kommenttiini lukijalle mahdollisuuden tutustua asiasta aiemmin, ja useimmiten yksityiskohtaisemmin, kirjoittamaani artikkeliin täällä KL.fin blogisivuilla. Jos olette moderaattoreina menneen viiden yhteistyövuotemme aikana toimineet, olette jossain vaiheesa varmasti moisen itsekin voineet todeta? En tiedä pakottaneeni ketään painamaan sitä. Enkä edelleenkään ymmärrä millä tavalla tämä lisämahdollisuus keskustelua häiritsee. Jopa mainos selityksenne jälkeen. Tehän mainostatte, mielestäni aivan ymmärrettävästi, "omia blogejanne" täysin ylivertaisesti tällaiseen tavisblogiin verrattuna. Sallin sen toki teille.
Jos erilaiset toimituksenne omat, sponssatut ja mainonnallisesti muuten tuetut bloginne saavat vähemmän lukijoita (20.9.) kuin allekirjoittanut, etsisin kyllä syytä jostain muualta kuin siitä, että liitän lukijalle mahdollisuuden asiaan liittyvään lisänäkökulmaan. Samalla tavalla toimin erityisesti Uudessa Suomessa siten, että sikäläiset lukijat edes hetkeksi siirtyvät näile Kauppalehden sivuille.
Mutta luonnollisesti Kauppalehti päättää omasta politiikastaan.
Olette ilmeisesti aikaansaaneet omaa erinomaisuuttanne tukevan Kauppalehden päätöksen, jonka mukaan 3.10. alkaen uutiskommentointi edellyttää kommentoijan nimen julkaisemista? Lupaan, että sen jälkeen en enää uutisianne kommentoi. Linkkivinkin voitte työntää ihan sinne minne ne kuuluvat. Jos uhkailunne seurauksista estävät uutiskommentointini siihen asti; minkäs minä moiselle typeryydelle voin?
Kuten varmasti tiedätte, olemme aiemminkin, aina yhtä päätoimittajaa ja entistä blogaria myöten tästä samasta asiasta keskustelleet? Viimeisin taltioimistani sähköposteista on päivätty 23.10.2010. Mikään ja alleviivaan mikään muu kuin edellä mainittu Kauppalehden päätös ei ole en jälkeen muuttunut. Paitsi Evan johtajan, ent. Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen yli-innostunut tuliainen Bilderbergin viimeisimmästä ohjeistuspalaverista.
Olette ilmeisesti aikaansaaneet omaa erinomaisuuttanne tukevan Kauppalehden päätöksen, jonka mukaan 3.10. alkaen uutiskommentointi edellyttää kommentoijan nimen julkaisemista? Lupaan, että sen jälkeen en enää uutisianne kommentoi. Linkkivinkin voitte työntää ihan sinne minne ne kuuluvat. Jos uhkailunne seurauksista estävät uutiskommentointini siihen asti; minkäs minä moiselle typeryydelle voin?
Kuten varmasti tiedätte, olemme aiemminkin, aina yhtä päätoimittajaa ja entistä blogaria myöten tästä samasta asiasta keskustelleet? Viimeisin taltioimistani sähköposteista on päivätty 23.10.2010. Mikään ja alleviivaan mikään muu kuin edellä mainittu Kauppalehden päätös ei ole en jälkeen muuttunut. Paitsi Evan johtajan, ent. Aamulehden päätoimittajan Matti Apusen yli-innostunut tuliainen Bilderbergin viimeisimmästä ohjeistuspalaverista.
Aivan ilmeisesti sekä EVA, Bilderberg, Alma Media yleensä ja Kauppalehti erityisesti
on päättänyt ryhtyä aktiivisesti kaventamaan kansalaisten
sananvapautta. Kovin lyhytnäköinen median kantana, jopa yhden totuuden
Suomessa. Mutta istuu ilmeisen hyvin aikaamme.
Edellisessä tätä asiaa koskevassa kirjoituksessani
ryhdyin etsimään itselleni uutta kotia. Viisi vittuilun vuotta riittää
noin 2500 - 3000 viikoittaisesta lukijasta kiitokseksi. (En kuitenkaan
katso teidän olevan niistä minulle velkaa. Olitte aiemmin respektaabeli
portaali.) Ja jos minusta on kiinni lupaan tehdä kaikkeni, että te
Kauppalehden moderaattorit saatte ansionne mukaan.
Malttakaa vähän. Kyllä te minusta pääsette.
Hakki, Eagles fly singly
Mikä tai kuka virkamies valvoo tässä maassa sananvapauden toteutumista mediassa? Anteeksi, kenen virkamiehen tehtävänä on huolehtia kansalaisten sananvapauden toteutumisesta mediassa? Maksullisen median JSN ei enää ole uskottava. Sillä on oma lehmä ojassa. Ja syvässä.
Mistä euron, EUn ja USAn velkakriisissä oikeasti on kysymys?
Tätä kriisiä ei ainakaan voi laittaa ns. tavisten
piikkiin, kuten niin monet tätä ennen on laitettu? Onko kyse siis
pankkiirien ahneudesta? Poliitikkojen vastuuttomuudesta? Kapitalismin
rappiosta? Markkinaliberalismin konkurssista? Globaalisuuden
kirouksesta? Jostain näistä, vaiko näistä kaikista?
Eiköhän perussyy ole aika ilmeinen?0 0 0 . . . Ihan
samalla tavalla kuin me tavikset tuloinemme ja veroinemme olemme
valuuttamme ainoa vakuus, olemme me ihan oman mukavuudenhalumme
seurauksena vastuussa siitä, että olemme antaneet parlamentarismin
rapautua puolueiden ja etujärjestöjen eliittien ikiomaksi
nautinta-alueeksi, politbyrokratiaksi. Nyt tuo kehitys,
esimerkiksi täällä Suomessa on tarkoitus vielä sementoida uudella
vaalirahoituslailla.
Kun kansalaisten demokratia lakkaa toimimasta
vääristyy myös markkinatalous. Sen jälkeen kansantalous ja
kansantaloudet voivat vain huonosti tai vielä huonommin. Jos tätä
demokratiaa ei lähdössä ole edes ollut, on markkinataloudesta tullut
vain eliitin saalistusautomaatti. Sen seurauksista kärsivät kaikki muut, omat ja vieraat. Sillä
peliä, myös globaalia markkinatalouspeliä voi samanaikaisesti pelata
reilusti vain yksillä säännöillä. Omien sääntöjen noudattaminen on
yhteisten sääntöjen rikkomista.
Deng Xiaoping loi pohjan sille,
että Kiina ja sen massat pystyttiin kommunismin komennossa organisoimaan
maailman valmistavan teollisuuden onnelaksi. Kiina-ilmiö
kasvoi säätelemättömän kapitalismin seurauksena koskemaan kaikkia ns.
länsimaita. Työ muutti kiihtyvällä vauhdilla sinne, missä siitä ei
tarvinnut mitään maksaa. Ennen kaikkea se muutti pois sieltä, missä
siitä jouduttiin työntekijöille edes kohtuullinen toimeentulo maksamaan.
Näin alkoi tämän kehityksen pääomien keskittyminen.
Ronald Reagania, Margaret Thatcheria ja Milton Friedmania
saamme kiittää siitä, että rajoittamaton, säätelemätön kapitalismi
otettiin markkinoiden ihanteeksi. Markkinat eivät kuitenkaan korjanneet
itseään, ja kun säätely miellettiin tehottomuudeksi, sitä vaativista
poliitikoista tuli … sosialisteja tai jotain vieläkin pahempaa. Ja
pääomat, myös ns. länsimaissa jatkoivat keskittymistään.
Mihail Gorbatshov avitti
huolehtimalla siitä, että Neuvostoliitto hajosi ja kylmä sota saatiin
loppumaan. Hetkeksi. Ydinpelote menetti merkityksensä. Hetkeksi. Maailmassa oli vain yksi supervalta. Hetken. Pelko
väistyi. Varmaan vain hetken sekin. Rahamarkkinat vapautettiin
kansakuntien ja kansalaisten varallisuutta kasvattamaan. Tulos ja teho
tulivat uudeksi uskonnoksi. Tosin työpaikat jatkoivat häviämistään.
Ja me tavikset, me autoimme tätä kehitystä
riemulla. Halpoja tavaroita, koneita, laitteita, kulkuvälineitä, leluja,
elektroniikkaa … ja huomenna vielä näitäkin halvempia. Äänestimme
jaloillamme joka päivä. Ja samalla tehokkuuden kasvun vaatima
keskittyminen siirsi meidät äänestämään autoillamme niihin suurten
väylien risteyksiin syntyviin tavarataivaisiin. Mutta työpaikat
jatkoivat häviämistään, varsinkin teolliset.
Mutta onhan meillä rahaa. Yhä harvemmilla
palkkatuloja, mutta heillä entistä enemmän. Ja lopuilla sosiaalitukia,
jotka rahoitimme kasvattamalla velkaa. Ja valtiokin kehotti kuluttamaan, se kun pitäisi yllä kasvua ja pelastaisi maan ja taloutemme.
Eikä meiltä sitä aikaa eikä kiinnostusta kaiken
kuluttamisen ja laatuajan vaatimusten paineessa enää politikointiin
jäänyt. Telkkari kun vielä tarjosi yhä kiihdyttävämpiä ja vangitsevampia
tosi – elämiä, joka ilta. Ja kyllähän me kerran neljässä vuodessa
valtuutimme puolueiden ehdolle asettamia ihmisiä päättämään puolestamme.
Kyllähän he, asiantuntijoina hoitavat homman puolestamme. Mutta eipä
näin onnistu. Puoluekoneistojen lisäksi valtaa alkavat käyttää kansalaisten sijasta etujärjestöt ja niiden lobbarit. Suuren maailman kokemusten siivittämänä.
Erityisen menestyksekkäästi maailmalla, erityisesti USAssa on menestynyt pankki- ja rahoitussektori. Ja ymmärrettäväähän se on. George W.
ja hänen uskonveljensä tarvitsivat rahaa terrorismin vastaiseen
sotaansa. Jopa siihen määrään, että valtio saa vielä painaa setelit ja
kolikot, mutta rahaa valtioiden ja maailman talouksiin luovat
yksinoikeudella pankit. Muutamassa vuodessa maailmantaloudessa
pyörivästä rahasta vain alle 10% enää on vaihdettavaa valuuttaa. Loput
ovat pankkien liikkeelle laskemia johdannaisia, eri tavalla paketoituja
velkakirjoja. Niitä käsittelevät vain alan miehet, eivätkä hekään
välttämättä ymmärrä mitä ne sisällään pitävät. Ja tässä nyt olemme.
Kun pankit luovat 90 % rahasta ja valtiot - siis
poliitikot - tarvitsevat rahaa kaikkiin mahdollisiin hyviin
hankkeisiinsa, lienee aika selvää ketkä tämän maailman poliitikkoja
pyörittävät? Kenen pillin tahdissa nyt mennään? Kenelle korot maksetaan?
Sille, jonka tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Koronkiskurille.
Mutta mehän tämänkin leikin hinnan saamme maksaa. Korkojen kera.
Ellemme sitten saa pankkiirien ja poliitikkojen peliä poikki. Tavalla millä tahansa.
Kauppalehti karsii sananvapautta
Onhan tätä jo odotettu. Sitä kun on ollut ilmassa jo pitkään. Maksullinen media kiristää otettaan. Tässä vaiheessa 3.10. voimaan tuleva muutos koskee vain uutiskommentteja. Mutta on vain ajan kysymys, milloin myös blogikäytäntöön tehdään vastaava muutos. Onhan luonnollisesti sietämätöntä, että luettuimpien blogien joukosta löytyy ns. tavisten kirjoitelmia.
Myönnettäköön, että moderointi - siis erityisesti keskustelupalstojen ja uutiskommenttien moderointi - on epäonnistunut tehtävässään. Pelkän lukutaidon ja yhteenlaskun lisäksi korvien välistä pitäisi löytyä myös muuta. Kokemusta, arvoja, käytöstä ja vaikka mitä. Mutta taitaa mennä lapsi nyt pesuveden mukana. Eikä taida jäädä ainokaiseksi.
Maksullinen media valitsee käytettävissä olevista vaihtoehdoista luonnollisesti itsensä kannalta edullisimmat. Halvimmat. Ongelma on uutiskommentoinnissa ja keskustelupalstoilla ilmeinen.
Blogeilla tilanne on, ainakin kai Kauppalehden osalta helpompi? Aktiivisia blogeja kun ei montaakaan ole. Tätä toimintamallia jatkamalla ja laajentamalla ei kohta enää näinkään monta.
Sääli.
PS.
Mistä Kotkalle uusi koti?
Halogeenilamput räjähtävät
Hehkulamput, nuo vanhat, halvat, kunnon valonlähteet poistuvat parhaillaan kaupasta. Ja kaiken maailman uutta tekniikkaa tarjoillaan. Jotku uusista viritelmistä näyttävät perinteisen hehkulampun kokoon pienennetyiltä, väännetyiltä ja käännetyiltä loisteputkilta. Joissakin tuntuisi olevan sisällä elektroniikkaa yli normaalikäyttäjän läppäritarpeen. Superledin ja halogeenit ovat tulleet olohuoneisiin.Kaikille tähän mennessä kokeilemilleni on yhteistä ollut korkea hinta ja lyhyt elinikä. Nyt kokemuksiin on liittynyt huoli turvallisuudesta.
Pientä kulutusta, pitkää käyttöikää ja kirkasta valoa lupailevat kynttilälamput olivat hienoja kruunussamme. Noin puoli vuotta. Vaan aamusella, vaimon valoja syttellessä yksi, siis noin puoli vuotta asennettuna ollut, räjähti. (Ja suurin osa ajasta on ollut kesä, jolloin sitä ei edes ole käytetty.) Pamahti niin, että sirpaleita oli sekä eteisessä että osassa olohuonetta. Hyvä kun ei silmille. Onneksi vaimoon ei osunut.
En ole tottunut siihen, että lamput räjähtelevät. Itse asiassa en edes muista milloin edelliskerran olisin moista todistanut. Tuli vähän turvaton olo.
Valitettuani ja sinänsä ihan asiallisen ja nopean vastauksen saatuani luin, myös linkiksi jätetyn tekniikka&talous lehden artikkelin, jonka mukaan
"Ilman muuntajaa toimiva halogeenilamppu
saattaa räjähtää ja aiheuttaa vaaratilanteita. Turvatekniikan keskus
Tukesille ilmoituksia on tullut niin paljon, että se päätti varoittaa
ihmisiä räjähtelevistä halogeeneista.
”Tiedotteen seurauksena olemme saaneet
kolmekymmentä uutta ilmoitusta räjähdyksistä. Kyllä tämä on liian
yleistä”, sanoo ylitarkastaja Kari Lehto Turvatekniikan keskus Tukesista.
Räjähdys johtuu lamppuun syntyvästä
valokaaresta. ”Kun lampun elinikä päättyy, voi syntyä valokaari, jossa
virta kasvaa niin suureksi, että lamppu räjähtää”, Lehto kuvaa."
Artikkeli oli vuodelta 2006, siis viisi vuotta sitten.Olen muistavinani, että hehkulamput poistuvat EUn uuden energiadirektiivin vuoksi? Olen niin ikään muistavinani, että sen julkistuksen yhteydessä käytiin kovaa keskustelua sen todellisesta järkevyydesta ja motiivista. Annettiin jopa sellainen käsitys, että lobbarit olivat aikaansaaneet direktiivin, kun hehkulampputekniikka ei enää anna mahdollisuuksia jatkaa tehtaitten kannattavaa toimintaa. Muistan myös TV- ohjelman 1000 tunnin (vai oliko 10.000 tunnin) lampusta.
Onko tosiaan niin, että jatkuvan kasvun periaatteelle ja velkaan perustuvan liberalistisen finanssitalouden aiheuttamien velkakriisien lisäksi, joudumme nykyisin myös ostamaan kalliimpia, heikkotehoisempia, lyhytikäisempiä, räjähtäviä lappujakin? Jotka suurimmalta osiltaan vielä jäävät ongelmajätteeksi luontoamme pilaamaan? Vain siksi, että lampputeollisuuden jatkuvuus kasvu ja kannattavuus myös jatkossa turvataan?
Vahvistakaa nyt ihmeessä, että olen ymmärtänyt asian ihan väärin. Mutta kertokaa samalla millä tavalla väärin.
Tapaus Anneli Auer
Nimimerkki Pee Blizzard kertoo, että tapaus on rikastuttanut puolustusasianajajaa jo 5 vuotta. Näin saattaa hyvin olla. Saattaa myös olla, että hän on syyllinen johonkin tai peräti kaikkeen mistä häntä on syytetty. Mutta, mutta...
5 vuotta kestänyt prosessi, jonka aikana syyttäjä ei ainakaan vielä ole pystynyt todistamaan tähän mennessä esitettyjä syytteitä murhasta. Kahdessa eri oikeusasteessa. Ja varmasti syyttäjä valittaa myös kolmanteen, eli Korkeimpaan oikeuteen jos luvan saa. Kun Auer muutama viikko sitten, muistaakseni Korkeimman oikeuden päätöksellä vapautettiin oli siinäkin jotain poikkeuksellista. Ja sitten uudet, aiempaan liittymättömät syytteet, nyt raiskauksesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulevat esille. Kuin tilauksesta.
Pidän varmana, että puolustusasianajajan kustannukset maksetaan valtion toimesta. Ja varsinki tässä tapauksessa hyvä niin. Eikö oikeusvaltioksi kutsuttavassa Suomessa näinkin karmesta rikoksista, näin kauan puolustautumaan joutuneelle yksittäiselle ihmiselle yhteiskunnan pidäkin taata edes tämä? Mahdollisuus puolustautua asiantuntijan avulla? Vastassa oleva muu yhteiskunnan koneisto kun taatusti koostuu asiantuntijoista.
Ja lain mukaan kai syytetty on syytön ellei muuta pystytä toteen näyttämään?
Huuettu on
ei riitä oppilasvääpeliltä puolustukseksi, jos aliupseerikoulu ei ole määräaikaan järjestäytynyt kentälle. Näin yksinkertaista se puolustuslaitoksen antama johtamiskoulutus on. Yksinkertaista ja tarkoituksenmukaista. Ilmeisesti samasta opista eivät ole nauttineet sen paremmin suomalaiset kuin muidenkaan euro- ja EU maiden poliitikot eivätkä virkamiehet?
Ei riitä, että ennen lomia heinäkuussa päätetään euro-maiden uusista pelastuspaketeista Kreikalle, kun mitään ei tapahdu sen paremmin Euroopan perinteisen elokuun loma-aikana kuin nyt syyskuun alkupuoliskolla. Eivät kauniit sanat ja hyvät aikomukset mitään pelasta. Tarvitaan tekoja. Puheitten säestämänä tai ilman.
Hyvä osoitus tästä varsin yksinkertaisesta totuudesta on eilinen keskuspankkien päätös lainata dollareita pankeille, jotta euromaiden suurten pankkien (ilmeisesti taas kerran Ranskan ja Saksan pankkien) taalahuolto saadaan turvattua. Ei siinä pelkät puheet vakuuttaneet. Ne taisivat tulla vasta toimenpiteitten jälkeen? Ja ihme tapahtui; valuutta vahvistui ja pörssit pomppasivat. Olisiko mahdollista toivoa, että sekä EU että EKP nyt vihdoin ymmärtäisivät viestin marssijärjestyksen merkityksestä? "Liian vähän, liian myöhään ja vielä ilman näkyvää vaikutusta" - strategia ei vain toimi.
PS.
Tärkeää on tietysti havaita, että kyseessä on laina. USAn Fedin laina EKPlle, Iso-Britannian, Japanin ja Sveitsin keskuspankeille. Siitä maksetaan korkoa ja ehkä se on joskus vielä maksettava takaisin. Eikä sitäkään lainaa pyyteittä anneta. Koko "Pohjois-Atlantisen" eli länsimaisen finanssimarkkinan perusta, velkaan perustuva FIAT-pyramidi horjuu. Ja sen perustana ovat Yhdysvaltain suurimmat pankit. Eikä valtio ollenkaan.
Laatukeskustelua maahanmuutosta
Uusi Suomi uutisoi näyttävästi Halla-ahon ryöpytys jatkuu: "Rasisti" . Kun kerrankin satuin olemaan paikalla ennen ensimmäistäkään kommettia ja arvasin odottaa määrätyntasoista kommentointi, ajattelin osallistua alusta alkaen. J aosallistuin 4 eri kommenttiin 4 kertaa samalla kommentilla:
"Mistä näitä asiallisia ja perusteltuja kommentteja oikein kumpuaa?" (Sillä myös aloitin sen kommentini, josta nyt vain otsikko on näyvissä.)
Puolen tunnin satoa:
- Mistä näitä kukkahattutätejä oikein piisaa?
- Taitaa olla vain proffan upouuden kirjan puffi? Tiedoksi vaan proffalle että tuo rasismi-plätinä ei ole enää muodissa. Se katkesi RKP-sakin pöyristyneeseen vaatimukseen että suomenkieltä EI SAA puhua ruattinkiälisissä kouluissa.
- musta-valkoinen tyyppi toi rohvessori Lehtonen.
- Se, että se kieltää olevansa noita, todistaa että se on noita!
- sisältää erivärisiä ja kokoisia paakkuja muodottomassa rykelmässä. Maistuu epämääriäiseltä ja kriittisellä hetkellä todennäköisesti "musta tuntuu" pahalta. Oliko niitä subjektiivisia kokemuksia muitakin?
- Ei Suomi ole koko mailman sosiaalitoimisto.
- Olisi kannattanut toimittajankin perehtyä hieman professorin taustoihin. Ex-taistolaisten puheille ei kannata liikaa paino-arvoa antaa.
- Kas, tänne Jaskakin pääsi, Hyyskä .. eiku Huusko bänni Puheenvuorosta, kun mainitsin h-alkuisen sanan ylistämättä aatetta. No, en liene täällä pitkään, joten hyvästit samantien ;=).
- no sitten ymmärtää tuon purkauksen. Sitä Kontulan jengiä.
- Lehtonen on syistä ja seurauksista pihalla kuin entinen kuoriämpäri. Lehtosen viran voisi aivan hyvin lakkauttaa ja kukaan ei huomaisi mitään.
- Ääneni saa nyt Halla-Aho ja Jabba-Jabba saa pistää mekon päälleen! Kerrankin meillä on eduskunnassa mies, joka uskaltaa sanoa asiat niinkuin ne on, TSEMPPIÄ Jussi :=)!
- Tampereen yliopisto on maineensa veroinen. Mielenkiintoista, että mies tietää paremmin, että onko joku ihminen rasisti kuin tämä itse.
Omat kommenttini, neljään ensimmäiseen ja edellisiin liittyvään hengentuotteeseen, ja tämänkin kommentin alussa esiintyvää kysymystä oli moderaattori ilmeisesti katsonut aiheelliseksi poistaa. Johtuen joko kysymyksen toistamisesta tai muusta syystä?
Tämäkö todella on sitä median perään kuuluttamaa laatukeskustelua yhteiskunnallisesti tärkeästä aiheesta, maahanmuutosta? Ei kai tällaisen porukan kanssa viitsi edes keskustella asiasta?
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24840/viha-vie-ihmisyyden
Olisi mielenkiintoista tietää mitä muuta Uuden Suomen moderaattorit hallitsevat kuin yhteenlaskun?"
Kovasti valtamedia antaa ymmärtää, että blogeja ja keskustelupalstoja yritetään siivota. Tässä tapauksessa sinne mediaan voi mennä katsomaan, miten on onnistuttu, linkki on tuolla alussa. Jos siivoamisessa alkaa auttamaan yksityinen nimimerkki, se ei sitten liene toivottavaa? Teho saattaisi kaikesta huolimatta ehkä olla toinen?
On kuitenkin varmaa, että tuolla örveltämisen tasolla asiallisesta keskustelusta ei vaan koskaan tule yhtikäs mitään.
Budjettikiireiden keskelle
Pääoman ja tulojen jakautumisesta. Lyhyt oppimäärä.
Näinkö rakennetaan tulevaisuutta? Yrittäjyyttä? Yhteisöllisyyttä? Nyt siis Jenkeissäkin? Vai onko todella niin, että "heikot" sortukoon elontiellä, kun jätkät porskuttavat? Heillä päin kun ollaan perinteisesti oltu vain "between jobs".
Even Harvard couldn't protect me. Neither my degrees nor my prestigious jobs prepared me for the endless anxiety of job hunting.
Meille, ainakin minulle tämä oli tuttua jo 1990-luvulla. Nyt sen kimpussa meillä on jo seuraava sukupolvi. Näinkö kehitymme? Tätäkö kehittyminen edellyttää? Jokin tässä yhtälössä ei vain istu.
PS.
The ballad of an ordinary man saattaisi olla hyvä esittää myös budjettineuvottelujen siinä osassa, kun elinkeinoja edustavat alkavat varoittelemaan uhkaavasta työvoimapulasta.
Pääoman ja tulojen jakautumisesta
Pienenä lisänä pääoman ja tulojen jakautumiseen täällä Suomessa. Olisiko tässä ajattelemisen aihetta myös meillä? Onko tilanne vähemmän räikeä, yhtä räikeä vai vielä räikeämpi?
Markkinatalous on aina toiminut, toimii nyt ja vastakin yhteiskunnan säätöjen, lakien puitteissa. Mitä tämänkaltainen tilanne kertoo yhteiskunnasta?
Kaikkeen sitä netissä törmää.
Tältäkö lopun alku näyttää?
Kreikan kaksivuotisen lainan korko nousee parhaillaan pystysuoraan ylöspäin. 0 0 0 . . .Hetki sitten Kreikan korkotaso kipusi uuteen ennätyslukemaansa, 76,7 prosenttiin. Nän Hesari hetki sitten.
Uusi lehti talousjournalismin historiassa on käännetty!
Kilpailija, verkkomedia Taloussanomat aikoo aivan ilmeisesti tehdä historiaa. Se on tänään julkaissut ensimmäisen osan julkaisukokonaisuudestaan Talous rikki jo yli tuhat päivää. Kirjoittajina Hannu Sokala ja Jan Hurri.
Kyseessä on aivan ilmeisesti poikkeuksellisen
kunnianhimoisilla tavoitteilla varustettu yritys auttaa asiantuntijoita,
kansalaisia ja miksei myös ns. poliittisia päätöksentekijöitä
ymmärtämään nykyisen talous-, velka-, pankki- ja yhteiskunnallisen
kriisimme syitä ja seurauksia mahdollisimman monelta kannalta
tarkasteltuna.
On ehdottomasti syytä onnitella sekä Taloussanomia että kirjoittajia. Kun
tämän kirjoituksen pelkkä kopiointi täytti 66 Microsoft Wordin sivua,
ja kyseessä on vasta ensimmäinen artikkeli yhdestätoista, ei voi kuin
olettaa, että mistään pintaraapaisusta ei ole kysymys. Odotettavissa on
tutkivaa journalismia ja painavaa asiaa, ja kiinnostavasti esitettynä.
Ilmeisesti ainakin Talouselämä on havainnut, että
sen lukijakunnassa on henkilöitä, jotka koulutuksensa, kokemuksensa,
asemansa ja kiinnostuksensa vuoksi ansaitsevat yksityiskohtaista tietoa
länsimaita nyt kurittavasta katastrofista. Loistavaa. Toivottavasti tämä
osiltaan vaikuttaa täällä blogosfäärissäkin käytävän keskustelun
tasoon? Faktoja on ainakin nyt tarjolla riittävästi. Johtopäätöksistä
vastaa luitenkin aina lukija.
Saapas nähdä miten Kauppalehti vastaa?
Kvarteret Victoria, Malta ja Alkuasunnot Jätkäsaaressa?
Parisen viikkoa sitten julkaisin artikkelin koskien RKP-taustaisen porukan visiota panna rahoiksi yhteiskunnan tuilla. Tänään ainoan valtakunnallisen mielipideosiossa vihreitten Minerva Krohn haluaa karistaa itseensä ja vihreisiin iskettyjä syytöksiä, joiden mukaan heidän porukkansa saisi joitain erityisetuja omaan Malta - talohankkeeseensa Helsingin Jätkäsaaressa. Minä en ole moisesta kiinnostunut.Minua kiinnostaisi tietää mille porukoille, millä edellytyksillä ja millä hinnoilla Helsinki on antanut mahdollisuuden rakentaa tai rakennuttaa Jätkäsaareen itselleen tai kavereilleen asuntoja? Minervahan erityisesti toteaan, että demareiden Arto Bryggare ja kokiksien Risto Rautava antoivat virheellisesti ymmärtää ja vielä vihjailivat vihreiden saavan etuja....
Nyt siellä siis kaseeraavat rakennusoikeutta ja yhteiskunnan (siis veronmaksajain verovarojen avaamista eduista) ainakin RKP ja vihreät. Mikä puolue mahtaa olla Alkuasuntojen takana? Luulisin, että demarit. Missä luuraa Nuorisosäätiö? Entä kokiksien ikioma? Varmaan kaikilla puolueilla on omat kohorttinsa liikkeellä nauttimassa keskusta-asumisen uusista mahdollisuuksista?
Mitä helvetin demokratiaa on se, jos yhteiskunnan päättäjät jakavat itselleen ja kavereilleen yhteiskunnan edut ja oikeudet? Ja varmasti laitkin he ovat justeeranneet siten, että puolueet voivat intressinsä toteuttaa ja peliään laillisesti pelata? Ainakin he - päätöksentekijöinä - ovat ensimmäisinä tietoisena mahdollisuuksista ja päättämässä keille eduta jaetaan. Varmasti kukin puolue vuorollaan on muistanut myös jäävätä itsensä! Eihän se ole mahdollista, että he pitäisivät toistensa puolta jokaisessa äänestyksessä, kun itse ovat esteellisiä?
Maan Tapaa parhaimmillaan. Eikö alkaisi olla korkea aika selvittää, missä menee puolueiden tehtävien rajat? Kenen asia on selvittää? Varmaan ensin vallan vahtikoiran, eli maksullisen median? Sitten viimeistään oikeuskanslerin?
Hullu mies Huittisista...
Milloin on oikea aika menoleikkauksille?Nousukaudella puolueita edustavat kansanedustajat haluavat jakaa kaikkea sitä hyvää mikä verorahoista irti lähtee, ja vähän enemmänkin. Sillä on ihan käsitekin, jakovara. Ei silloin sovi leikkauksia vaatia.
Laskukaudella tai hitaan kasvun aikana menoleikkauksia ei sovi vaatia ollenkaan, koska se heiveröinenkin kasvu saattaa taittua tai taantuma, kasvavan työttömyyden seurauksena syvetä. Ei silloin sovi leikkauksia vaatia. Silloin täytyy elvyttää. Ja onpa kyseessä sitten uusklassisesta tai Keynsiläisestä teoriasta, kumpikin on omiaan kasvattamaan julkisen sektorin velkataakkaa entisestään.
Kuitenkin on olemassa myös käsite kestävyysvaje. Kestävyysvaje kertoo kuinka paljon veroastetta tulisi nostaa tai menoastetta alentaa, jotta julkinen talous olisi pitkällä aikavälillä kestävällä pohjalla. Sen merkitystä selventää myös suomalainen sananlasku: Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa.
Hallitusohjelmassa puolueet suuressa viisaudessaan arvioivat sen muistaakseni noin 2,5 miljardiksi euroksi, vvm ennen hallitusneuvotteluja noin 10 miljardiksi. Siitä päätellen miten julkinen sektori vuosittain lainataakkaamme kasvattaa on tässä syytä ennemminkin uskoa ministeriötä.
Siis vastaus johdannon kysymykseen on, että nousukautena ei voi, eikä laskukautena ainakaan voi. Kestävyysvajeesta kun voidaan olla niin montaa mieltä.
Ehkäpä juuri tämän vuoksi meillä hallituksen muodostavia puoleita edustavat ministerit tarttuvatkin heti härkää sarvista? Valtionvarainministeri lainatakuuksien vakuuksiin(?), peruspalveluministeri oluen alkoholiprosenttiin, liikenneministeri kehittelee satelliittipohjaisen laskutusautomaatin, opetusministeri esittää lukio-opiskelijoille maksuttomia oppikirjoja, sisäministeri avioliittolain muuttamisen vastustamiseen.... Prioriteettinsa kullakin.
Ehkä meidän tässä tilanteessa vuonna 2011 sittenkin olisi syytä omaksua Joseph Schumpeterin varsin kriittinen käsitys elvyttämisen hyödystä? Jos vaivautuu seuraamaan poliitikkojen ja virkamiesten toimintaa vain viimeisten vuosien USAssa, EUssa ja Suomessakin ei voi kuin yhtyä hänen näkemykseensä. Siinä on vinha perä.
Turhaa nykään on housujaan kastella. Pakkanenkin on taas tulossa.
PS.
Jotain todella perverssiä on esimerkiksi tavassamme mitata suhteellista hyvinvointiamme.
Entäs nyt Pinneberg?
Urpilainen palaa tyhjin käsin Berliinistä
mutta ehkä kokemusta rikkaampana? Olemme ilmeisesti onnistuneet
ainakin siinä, että kokonaisuuden sijaan koko Eurooppa tuntuu
keskittyvän tämän kriisin yhteen pienimmistä osasista? Koko aita on kaatumassa, kun kaikki keskittyvät aidan värimaailmaan. 0 0 0 . . .
KL.fin napakassa kiteytettiin euron ja EUn tilanteen kehitys mielestäni oivasti:
Ensimmäinen valuvika
on, että vuoden 1992 alusta voimaan tullut Maastrichtin sopimus eli
sopimus Euroopan talous- ja rahaliitosta antaa jo niin yksityiskohtaisen
perustan euromaiden talouskurille, että pelkästään sen noudattaminen
olisi säästänyt euroalueen nykyiseltä kriisiltä.
Toinen vika on, että euroalueen suurin talous Saksa ja
toiseksi suurin talous Ranska eivät noudattaneet sopimuksen sääntöjä
vuosina 2002 - 2003 antaen näin kaikille euromaille oikeuden olla
välittämättä säännöistä.
Kolmas perusvika on, että unionille vaaditaan lisää
päätösvaltaa talous- ja rahapolitiikassa tilanteessa, jonka on luonut
euromaiden hallitusten jatkuva leväperäisyys taloudenpidossa
Tähän on tultu, sanoisi varmaan nyt jo edesmennyt Kauko Kare. Entäs nyt Pinneberg?
On varsin epätodennäköistä, että ainakaan johtavien
EU-poliitikkojen nykyisellä ”liian vähän, liian myöhään”- strategialla
markkinoiden verenhimoiset hurtat saataisi karkotettua. Ja ne on
karkotettava, jos halutaan uskoa heikoimpienkin euro-maiden voivan panna
taloutensa tasapainoon. Yhden jäsenen ulostaminen ei taatusti onnistu,
sillä USBn yhtä oivan kiteytyksen mukaan
nykyhistoria ei juuri tunne tapauksia, joissa raha- tai talousliitosta
eronnut yhteiskunta jatkaisi elämäänsä ilman sisällissotaa tai
äärimmäisiä yhteiskunnallisia levottomuuksia." Ja mikä alkaa Balkanilla ei ennenkään ole sinne jäänyt. Eikä jää nyt. Osin samoista syistä en oikein jaksa uskoa yhtään lievempiin seurausvaikutuksiin AAA - luokkalaisten mini-eurostakaan, myös senkään vuoksi, että luokittajat eivät anna tyylipisteitä. Pisteet muuttuvat hetkessä kun ensin euro ja sen myötä EU romahtavat.
Alamme siis lähestyä euron ja samalla EUn
olemassaolon happotestiä. Onko tämä konsepti elinkelpoinen? Haluavatko
valtiot sitä? Hyväksyvätkö kansalaiset sen? Ja erityisesti mitä tahtovat
nämä Keski-Euroopan suuret - Ranska ja Saksa, joiden vuosisataisen
eripuran poistuminen on luonut edellytykset mantereemme
rauhoittumiselle?
Jotain on pakko tehdä, mutta mitä? Mikä olisi niin
vahva, niin voimakas viesti Mr./Ms. Markkinavoimalle, että hän ei
jatkaisi hyökkäyksiään? Sen arvo euroissa on sivuseikka, olivatpa
yksikköinä miljardit eurot tai sadat, tuhannet tai enemmän. Kyse on
nimittäin muutenkin ikääntyvän Euroopan tulevaisuudesta.
Liittovaltiokehitys ei tässä ilmastossa nyt taida todellakaan olla mahdollinen. Olisivatko eurobonditkaan
enää tässä vaiheessa uskottava vaihtoehto, vai loisivatko ne vain uuden
haasteen markkinavoimien repiville saalistuksille? Pitemmän päälle
Pekka Väinämön, viimeksi napakan artikkelin keskustelussa esittämä
ajatus kieltää yksityisen finanssisektori oikeus toimia valtion ja kuntien rahoittajana sietäis selvittää, mutta sen vaikutukset eivät jysähdä Mr./Ms. Markkinavoiman kalloon riittävällä voimalla. Sitä ei liioin tee Tobin veron
käyttöön ottaminen pelkästään EUn alueella, eikä edes vaikka se
otettaisi käyttöön kaikissa Länsimaissa. Koko maailmassa ehkä? Entäpä
Ranskan, Saksan ja Ison-Britannian yhteinen ja yksipuolinen euromaiden
tai vaihtoehtoisesti kaikkien EU-valtioiden velkojen takaaminen? Olen tietoinen siitä, että eurobondit ovat kattavampi vakuus, mutta samalla käytössä ”kulunut”, vaikutukseltaan liudentunut.
”Liian vähän, liian myöhään”- strategia ei
yksinkertaisesti toimi, se on nyt jo päivän selvää. Shokkivaikutus, luu
kurkkuun, dramatiikka dramatiikan vuoksi, tilanteen haltuun ottaminen
markkinavoimilta on tehtävä. Tavalla tai toisella, mutta millä tavalla
tahansa. Mitä muita ehdotuksia on tarjolla?
Vaikka mikään ei aiemmin olekaan kansoja paremmin yhteisten intressien edistämiseen johtaneet kuin ”kunnon” sodat yhteiseksi koettua vihollista vastaan, jätän sotilaalliset vaihtoehdot – Libyan kokemuksiin viitaten - tässä yhteydessä tarkastelematta.
PS. (klo 11.47)
Eivät vapauttaneet Saksan perustuslakioikeuden
juristit poliitikkoja vastuusta. Mitä jää jäljelle, kun poliitikoista ei
pelastajiksi ole? Kenraalitko?
Suomen ongelmina tasapäistäminen ja neuvostokulttuuri
Näin railakkaasti Tietoviikko otsikoi maassamme Sitran ja Aalto-yliopiston rahoittamana luennoivan Steve Blank todenneen. ”Byrokraatti, joka yrittää poimia menestyviä kasvuyrityksiä. on kuin katolinen pappi joka yrittää antaa seksivinkkejä”, hän naureskelee. Viisivuotissuunnitelmia Blank pitää neuvostoaikaisina rakennelmina ja valtion tarjoamaan tarjoamaan kasvurahoitukseen hän suhtautuu epäluuloisesti. Ja luonnollisesti virallinen tasapääisyysihanteemme saa huomiota osakseen. ”Jos ajatellaan, että ei ole poikkeusyksilöitä vaan kaikki ovat saman arvoisia, ei ymmärrä yrittäjyyttä. Et voi luoda yrittäjyyttä työllisyysohjelmana, jossa kaikki ovat tasa-arvoisia.”
Ja hyvä, että sanoo. Olen itsekin lausumien kanssa pitkälti samaa mieltä. Olen ollut jo noin 30 vuotta. Mutta nopeastipa Steve Blank on suomalaiseen yrittäjyys- ja viranomaiskulttuuriin tutustunut. Tai tilatut vuorosanat omaksunut.
Meillähän nämä "katoliset papit" ovat antaneet seksivinkkejä jo iät ajat. Oikein taistelleet oikeudestaan olla ainoita seksivalistajia. Ja auta armias, jos uskalsit väittää, että joku muu tapa saattaisi olla hedelmällisempi, tai peräti ettei niillä opeilla lapsia tehdä tai riemua maailmassa lisätä. Sikäli kun olen eläkkeeltä pystynyt toimintaa viimeisten vuosien aikana seuraamaan, jatkavat opetuksiaan edelleen.
Toki hänen neuvostoaikaisena rakennelmana esiin tuomassa elinkeinohallintomme vivahteessa hän haukkuu kyllä väärää puuta. Se rakenne on kyllä täysin kotikutoinen. Viimeiset vuodet demari tai kepulainen. Mutta kieltämättä toiminta, ainakin ruohonjuuritasolla, kuin pahinta Breshevin ajan itsetyytyväistä pysähtyneisyyttä. Hyvänä esimerkkinä viimeisen elinkeinoministerin tempaukset innovaatiorahojen jakamisessa soffatehtaille ja reaktiossa, kun innovaatiojärjestelmäämme tutkineen kansainvälisen asiantuntijatyöryhmän raportti ei suostunut suitsuttamaan hänelle kiitosta ja kunniaa. Tilattiin uusi, joka teki mitä pyydettiin. Ja asia? Sehän hautautui muistojen joukkoon, varmaan juuri tavoitteen mukaisesti.
Vähän minua yllättää tuo hehkutus poikkeusyksilöitten epätasa-arvosta meihin muihin nähden? Hän itsekin ensimmäisenä teilaamassa tasa-arvon ja tasapäisyyden käyttämistä synonyymina. Ja eiköhän lakien ainakin pidä käsitellä kaikkia, ainakin kaikkia yrittäjiä, tasa-arvoisesti? Vai edellytettäisikö täälläkin erillaistamista? Toisia syrjitään positiivisesti, toisia negatiivisesti? Ei taitaisi oikein istua tähän yhteiskuntaan?
Suomi tarvitsee uusia yrityksiä. Mitä tahansa yrityksiä, kunhan ne toimivat kannattavasti. Mitä tahansa tässä maassa voi tehdä joko yrittäjänä tai palkollisena. Kaikista ei ole yrittäjiksi olivatpa he miten koulutettuja tai vähän koulutettuja tahansa. Tärkeintä on, että valmista ja tulosta tulee. Kaikki eivät voi ryhtyä heti kasvuyrittäjiksi, sen verran iso muutos monelle on jo vallan ja vastuun suhteissa tapahtuva muutos. Mutta moni voi työllä ja asenteella siihenkin kasvaa.
Ilmeisesti nyt ollaan valmiita siirtymään uuteen vaiheeseen, jossa valtion ei enää odoteta rahoittavan alkavia kasvuyrittäjiä. Heidätkin ilmeisesti rahoittavat yksityiset rahoittajat, jotka ovat valmiita hyväksymään, että 90% aloittaneista epäonnistuu? Kannatan lämpimästi. Säästyvä verorahat muuhun, ihan kuten Sailaskin eilen esitti.
Yrittäjyys syntyy yrittelijäisyydestä. Yrittelijäisyydestä voi aivan hyvin kehittää yrittäjyyttä vaikkapa työttömänä työllisyysohjelmassa. Mutta harvoin sen paremmin "katolisesta papista" kuin korkeakoulutetusta opettajasta - akateemisesesta tai ei - siihen apuja löytyy. Muilta yrittäjiltä ja yrityksissä toimivilta sitä löytyy, jos on löytyäkseen.
PS.
Aiheesta kiinnostuneet voivat hakea lisätietoa ohjelman kotisivuilta. Suosittelen. Sääli, että tarjottu streamaus on niin epäkelpo, ettei sitä jaksa katsoa.
Lopetetaan kunnallinen itsehallinto. Tarpeettomana.
Odotan mielenkiinnolla, mitä ministerit raportoivat MMMn, TEMn, STMn ja OMn sisäisestä tilanteesta kepulivallan seurauksena. Jollekin ansioituneelle ja riippumattomalle tutkijalle - sikäli jos sellaisia vielä maasta löytyy - voisi antaa selvitettäväksi kaikki ministeriöissä laaditut suunnitelmat oikeinuskovaisten rahoituksen tulevaisuuden turvaamiseksi myös tilanteessa, jossa ministeriön johto ei enää ole "oikeauskoisten" hallussa.Samalla hän voisi, lakia rikkomatta luonnollisesti, selvittää ketkä virkamiehet ja missä postissa, omaavat minkäkin puolueen jäsenkirjan ja/tai tarvittaessa aatemaailman. Selvitys on tehtävissä varsin helposti vaikka sitten, että kukin nyt hallituksessa mukana oleva puolue listaa omansa. Vähennyslasku kertoo tuloksen. Samalla tutkimus antaisi hyvin uudet tavoitteet henkilövähennyksiksi, valtionhallinnon tuottavuuden lisäämiseksi. Ja turhaa rajoittua yksin kepuleihin, päällekkäisyys kokonaisuudessaan olisi syytä purkaa saman tien. Vaan tuskinpa se tältäkään hallitukselta onnistuu. Kuka sitä nyt omiaan....
Kuntatukien pienentäminen osoittaa tämänkin hallituksen taipumusta näpertelyyn. Lopetetaan mieluummin kunnalliseen itsehallintoon pohjautuva paikallishallinnon järjestelmämme kokonaan ja siirrytään suoraan maakunnalliseen itsehallintoon. Kaikki entinen kuntarahoitus - asianmukaisesti saneerattuna - siirretään maakunnille mukaan lukien verotus, vastuut ja valtiontuet. Maakunnallinen hallinto miehitetään puhtaalta pöydältä, nolla-pohja-budjetoinnin periaatteita noudattaen. Kaikki kunnanhallinnon henkilöstö irtisanotaan toiminnan lopettamisen seurauksena, jolloin 5 vuoden suoja-aika ei tule kysymykseen.
Odotan mielenkiinnolla missä vaiheessa sonta taas Espalla ja muualla Kehä III sisäpuolella lentää. Milloin talonpojat taas suuntaavat legendaarisella Talonpoikaismarssilleen ja erityisesti kenen johdolla ja organisoimana. Elintarvikkeiden luovutuslakkoon en oikein tällä kerralla usko. Kajahtaisi liian helposti omaan nilkkaan. Samoin kyyditykset lienevät epätodennäköisiä, kun ei enää ole sitä jenkkien pelkäämää Suurta Saatanaakaan tuolla itä-rajan takana. Mutta varmaan pohjalaiset jotain keksivät?
Ja olen tainnut muutaman muunkin ehdotuksen aiemmissa artikkeleissani hallitusohjelman sisällöksi tehdä? Sieltä ne tarvittaessa löytyvät, kun sovittujen vuosittaisten tarkastelujen osalta joudutaan havaitsemaan, että näpertelyn aika on ohi.
PS.
Tämän artikkelin julkaisin 19.6. 2011 nimellä Näpertelyn aika on ohi. . Kun ensimmäinen kommentti tuli nyt, arvioin ajan sen uudelleen julkaisemille olevan nyt taas ajankohtainen.
PPS.
Tuon ensimmäisen kappaleen viittaus liitty ehkä voimakkaimmin Sirkka-Liisa Anttilan piilottamaan ruoan hinnannousujen edunsaajien luetteloon, jonka päälle hän istahti. Ajankohtainen taas sekin.
Hyvinvointivaltio inter pares
Kotomaani koko kuva?
Yrittäjyys ei houkuttele
Vuorotteluvapaa leikkuriin: ”Käsittämätön päätös, hallitus
Mies kävi kahden naisen kimppuun metrossa
Siistiä. Eikö?Onkohan meillä sittenkään ihan kaikki murot kupissa?
Ei käy Suomessa
"Alltid, allting, alldeles annorlunda." Jokseenkin noin se taisi mennä toisella kotimaisella? Sitä taidetaan julkisella sektorilla edelleen, virkamiehiltä ainakin vaatia? Ei toimi meillä. Not invented here.
Halvin tapa innovoida on kopioida. Ja jos lakia ja lakeja noudattaa, siitä vaan. Sitä kannattaisi harkitä myös julkisella sektorilla. Ja kun syystä tai toisesta en onnistu saamaan läpi kommenttiani Marco Mäkisen artikkeliin Selkä seinää vasten tulkoon se kirjoitettua tähän. Sillä kehittäminen korkein kriteerein voi sekä vähentää olennaisesti julkishallinnon kuluja että parantaa niiden tarjoamia palveluja kansalaisille.
Asiaa, todella kannatettavaa asiaa. Mutta ei tämä voi Suomessa toimia.
Ei
niin kauan kun julkisen sektorin viranhaltijat kokevat kaiken
"vapaa-ehtoistyöhön" viittaavankaan uhaksi omalle toimeentulolle. Eikä
niin kauan, jos toimialan tai strategia-, kehitys-, projekti- tai muissa
ohjeissa ei asiaan ole riittävän ajoissa (minimi 5 vuotta) otettu
hallinnon suunnittelupalavereissa positiivista kantaa. Eikä niin kauan,
jos näköpiirissä olevia säästöjä tai muita taloudellisia tai
ajansäästö-etuja ole riittävässä määrin kaikille henkilöstöryhmille jo
etukäteen "läänitetty". Eikä niin kauan kuin ao. laitoksen poliittisissa
byrokratian suojatyöpaikoissa istuvat suunnittelijat, kehityspäälliköt
ja - sihteerit, projektikoordinaattorit ja vastaavat pelkäävät
kuollakseen menettävänsä otteensa vastuualueensa kehittämisessä. Tai
julkishallinnon tukema konsultti ei ole suosittanut tai ministeriö
vaatinut.
Kaikilla
muilla tavoin, kyseessä ovat enemmänkin kuin kannatettavat näkemykset.
Erilaisissa ympäristöissä, toiminnoissa, prosesseissa, töissä hyväksi
todettujen toimintatapojen soveltaminen julkiseen hallintoon antaisi
mahdollisuuksia parantaa palveluiden laatua ja samalla olennaisestikin
karsia kustannuksia.
Meillä voisi olla opittavaa intialaisilta. Myös julkisella sektorilla. Mutta kuten todettu, ei käy Suomessa.
Ruumiin ryöstäjäiset Pariisissa
vai Libyan ystävät? Vai olisiko tässä esimerkki kansainvälisen kolonialismin uudesta aallosta? Osoitus siitä, miten kansallisvaltion omaisuus pannaan uusjakoon? Lihoiksi?
Nikolas Sarkozy nettosi tästä, nyt jo kohta puoli vuotta kestäneestä sotaretkestä sankarin maineen, josta "saattaa" olla hyötyä ensi kevään presidentin vaaleissa. Saihan Ranska lupauksen 35% Libyan raakaöljystä. Kun kyseessä on ollut pari kolme prosenttia maailman öljytuotannosta, lahja ei ole pieni. Mistäköhän se mahtaa olla pois? Ainakin libyalaisilta.
Oikein pelottaa ajatella mitä hyötyvät muut keskeiset Libyan ystävät, Iso-Britannia ja Yhdysvallat? Jako kolmeen kun olisi kovin yksinkertaista. Sen ehkä estävät muut ystävät Kiina ja Venäjä, jotka kumpikin - ponnistuksiaan säästämättä - ovat ystävyyttään Pariisissa osoittamassa.
Tässäkö tämän sodan saldo? Maa raunioina, kansalaisista suuri osa ruumiina, maan rikkaudet ulkopuolisille?
Ulkoministeri Erkki Tuomioja ei sitten saanut kutsua Pariisiin siitä huolimatta, että "me indikoimme, että haluaisimme olla mukana." Olisiko tässä osoitus painoarvomme pienenemisestä nykyhallinnon vakuuskiemuroitten seurauksena? Muistammehan kuitenkin, että sen paremmin Tavja kuin Erkkikään ole ollut toivottu vieras Washingtonissa. Mahtaako enää olla Lontoossakaan? Mutta Ulan Batoriin päässee?
Sananvapauden rajat ovat Suomessa ahtaat
eräissä medioissa. Varsinkin verkkolehti Uudessa Suomessa. Sananvapaudella ei asian kanssa ole juurikaan tekemistä. Kuten ei ilmeisesti muissakaan sananvapauskeskusteluissa. Tavoitteena ei liioin ole siistitä omien keskustelupalstojen osin ruokotonta, loukkaavaa ja kaikenkaikkiaan örveltävää "chattailua", josta asiakin valitettavan usein on kovin kaukana. Siihen näillä medioilla olisi aivan riittävästi mahdollisuuksia. Tarkkaan ottaen jopa velvollisuus.
Kyseessä on ennemminkin mediatalojen tavoite palauttaa itselleen mielipidekirjoittamisen portinvartijan rooli. Sillä vallan sylikoiraksi muuttunut ei muulla tavalla voi mainostuloja itselleen taata. Tässä taitaa myös olla keskeisin syy mm. EVAn johtajan Matti Apusen, ent. Aamulehden päätoimittajan huoleen. Mainostulot.
Uusi Suomi haluaa aivan ilmeisesti tappaa asiallisen, poliitikkoina itsensä näkevien ryhmän ulkopuolisen keskustelun, käyttämällä sumeilematta oikeuttaan poistaa sinänsä asiallinen blogi tai sen artikkeli tai kommentti, sananvapauden loukkauksena ja hyvän tavan vastaisena. Olen tästä johtamistavasta käyttänyt nimitystä "pikkuhitlerit" ja kerran kirjoittanutkin. Pikkuhitleri on siis yleensä "virkamies", jonka keskeisenä tehtävänä on tehdä meidän muiden elämä hankalaksi, mieluiten mahdottomaksi. Mutta joskus myös muu määräävässä asemassa oleva ja sitä väärin käyttävä.
Tähän vuodatukseen on syynä se, että uusimpana konkreettisena sananvapauttani loukkaavana rikkomuksena Uusi Suomi ei julkaise kommenttiani. "Kirjoituksesi on tulkittu roskapostiksi eikä mene hyväksymisjonoon." Eikä kyse suinkaan ole siitä. Kyse on siitä, että johtuen varsin laajasta kirjoittelusta ja kommentoinnistani menneinä vuosina, olen ottanut tavaksi liittää kommenttiini myös linkin asiaa laajemmin tarkastelevaan artikkeliini. Eikä sitä ilmeisesti pidetä "hyväksyttävänä", vaikka kyseessä on vain lisämahdollisuus lukijalle.
Yritin tänään useamman kerran kommentoida ensimmäisenä uutista Työministeri: Maahanmuuttajat töihin. Kommettini oli seuraava:
Kannatetaan
kunhan ensisijaisena työllistäjänä ei ole julkinen sektori.
Tässähän
olisi oiva, hallinnon niin rakastaman yhteistyöprojektin paikka. Suomen
Yrittäjät, EK ja TEM sitoutuvat työllistämään kaikki maahanmuuttajat
ihon väriin katsomatta vastikkeellisesti yksityisellä sektorilla, ilman
merkittävää julkista muuta koulutuslaitosten tukea kuin suomen kielen
teho-opetus.
Onnea vaan ja menestystä.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/9879/ala-lue-tata-1
Ja Uuden Suomen tulkinta tuo "Kirjoituksesi on tulkittu roskapostiksi eikä mene hyväksymisjonoon." Testini ilman linkkiä onnistui klo 12.08 onnistui, mutta muokkaus alkuperäiseksi toi taas saman viestin.Kuulun niihin, joiden mielestä kustantajalla on oikeus valita mitä julkaistaan. Mutta höpötys sananvapaudesta ja muista ylevistä periaatteista tai halusta siivota edes omia keskustelupalstoja olisi syytä mitoittaa totuuden mukaan. Yhtä vahän kuin Apunen on huolissaan sanan vapaudesta, sitä on näköjään myös Uusi Suomi ja sen päätoimittaja Huusko.
PS.
Olen tällä blogilla muutamankin kerran sananvapaudesta kirjoittanut. En väitä olevani sen asiantuntija. En edes nimimerkkikirjoittamisen. Mutta sen tiedän, että nimimerkkikirjoittaminen on osa kansalaisen sananvapautta. Sillä sillä ei ole merkitystä kuka sanoo, vaan mitä ja miten sanotaan. Julkaisija vastaa kirjoittamastaan. Tässä tapauksessa ensikädessä minä.
Hyi hitto. Tekopyhä on saksaksi Scheinheilig .
