Emme voi kieltää kaikkea
Emme liioin kontrolloida kaikkea. Vaikka kuinka
haluaisimme. Jos yritämme, teemme tavallisen ihmisen, tavallisen
jokapäiväisen elämän helvetiksi. Kaiken kieltämisellä emme saa aikaan
mitään.
Aseet eivät tapa, eivät äärioikeistolaiset, eivät
liioin äärivasemmistolaiset, ei ihonväri, ei uskonto, ei kansalaisuus…
Yksittäiset ihmiset, olipa heille luvattu ne 70 neitsyttä tai ei, he
saattavat tappaa. Ihminen kun vain on sellainen.
Ja vaikka vertaus saattaa tuntua
tässä yhteydessä jopa räävittömältä, on ehkä ”onni onnettomuudessa”,
että ampujaksi nyt varmistuva on norjalainen äärioikeistolainen,
kristillinen uskonkiihkoilija. Mitkä olisivatkaan olleet seuraukset, jos
tekijäksi olisi ilmaantunut kommunistinen mustaihoinen
fundamentaali-islamisti, mamu?
Mutta jotain meidän on tehtävä. Kannattaisiko
keskittyä johonkin muuhun kuin kieltoihin? Ne kun eivät toimi niitten
osalta, jotka eivät muutenkaan kielloista välitä.
Norjan musta perjantai 22.7.2011
Naapuriamme on kohdannut suuri suru. 7 ihmistä on kuollut Oslon heskustan hallintokorttelia vastaan suunnatussa pommi-iskussa. 80 nuorta on ilmeisesti kylmäverisesti tapettu työväenpuolueen kesäleirillä.Syvä osanottomme tämän uskomattoman murhenäytelmän johdosta.
Kyllä kaikki nyökkäsivät
Maailma, tai ainakin Eurooppa on pelastettu. J. Katainen havaitsi kaikkien nyökkäävän. Rompuy, Barroso ja Papandreou jopa oikein hymyilivät. Elleivät peräti nauraneet sydämmensä kyllyydestä?Mitä J.Katainen sitten sai tällä kertaa sai tuomisikisi Brysselinmatkalta? Luvan Kreikkaa lainoittaneille kirjata luottotapioita luovasti taseeseensa ja lauseen "Where appropriate, a collateral arrangement will be put in place so as to cover the risk arising to euro area Member States from their guarantees to the EFSF. "
Pitäisikö panna liput liehumaan ja kirkonkellot soimaan? Hornetit vastaanottamaan tätä maailmojen pelastajaa?
Voi ristus!
PS.
Pieniä ovat kykypuolueen poliittiset voitot maailman turuilla.
I Stumbled on Ted
Jo kaksi vuotta sitten Dan Pink piti parikymmenenminuuttisensa Oxfordissa. Aiheena Motivaatio; mitä tiede tietää ja yrityselämä ei. Ja yrityselämän kaikkia oppeja kärkkäästi ja kritiikittä matkiva julkinen sektori, vielä vähemmän tietää .Hän esitti vakuuttavan tapauksen virheellisestä motivointifilosofiasta, jonka seurauksista taidamme nauttia tälläkin hetkellä. Sen seurauksia ovat niin USAn subprimekriisi, Euron ja EUn uskottavuuskriisi, massatyöttömyyden kasvu länsimaissa, teollisuuden kiihtyvä siirtyminen halpatyömaihin, muutamien (näkökulmasta riippuen) rikkaiden ja muutamien miljoonioen köyhien synnyttäminen niinikään länsimaihin, yhteiskuntien eliittien uskottavuuskriisi jne., jne.
Ja mikä on tämä salattu oppi? Keppi ja porkkana ei toimi. Olen vakuuntunut, että esimerkiksi TEMin, VVMn ja STMn, samoin luonnottomiin insentiiveihin hurahtaneiden yritysjohtajien ja konsulttien kannattaisi alkaa ajatella millä tahoilla rakennetaan tervettä kestävää tulevaisuutta. Niin yrityksille kuin yhteisöille.
PS.
Onneksi lomalla(kin) eläkeläinen voi tehdä mitä lystää.
Kuntauudistus ei edellytä Sosiaalisia Supersuorittajia
Kun en pidä siitä, että asiallisia kommentteja
jätetään julkaisematta ainakaan artikkeleissa, joissa itsessään on
voimakas yhteiskunnallinen kannanotto, olen ottanut tavaksi kopioida
kommenttini odottamaan sitä, että niitä ei tarvitsisi käyttää.
Tässä kommenttini mielestäni kansallisesti tärkeässä kuntien kokoa, tai oikeammin niiden toimintaedellytyksiä, koskevassa Korpilahdelta - blogissa ja sen artikkelissa Haetaan: Sosiaalisia Supersuorittajia. Kun keskusteluun ryhdytään, sitä on sitten syytä käydä.
"Eiköhän näkemyksesi ole jossain määrin rajoittunut?
Eihän kuntien määrä ole
itseisarvo. Niiden antamien palveluiden määrä, laatu ja palveluiden
tuottamat kustannukset sen sijaan ovat. Voimakkaasti kärjistäen voimme
itse päättää mihin rahamme käytyämme, kuntalaisten parhaaksi vaiko
hallinnon ylläpitämiseksi. Molempien maksamiseen ne eivät tunnu
riittävän.
Kuntien määrän määrittää
maksukykymme tai "halumme". Nykyinen kuntien määrä heijastaa
edelleenkin todellisuutta yli 100 vuotta sitten. Kunnallinen
itsehallinto on erilaisten kuntayhtymien perustamisen ja
valtionosuuksien seurauksena rapautunut lähinnä sanahelinäksi. Hokemaksi
ilman todellista sisältöä muille kuin niille, jotka tästä
järjettömyydestä hyötyvät.
Kuntien palveluista
keskeisimmät lienevät sosiaali-, terveys-, opetus-, tekninen- ja
turvallisuustoimi. 60 - 70 prosenttia kaikista "kuntien" menoista. Ei
näiden tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi tarvita yli 330 kuntaa. Itse
asiassa kuntien määrä rajoittaa kansalaisten tasa-arvoa palveluiden
saatavuuden osalta. Hallintoon ja keskinäiseen "politikointiin" uhrautuu
aivan liikaa resursseja.
Jos keskeisimpien
paikallisten (=maakunnallisten) asioiden kunnolliseen ja tehokkaaseen
hoitamiseen ei riitä maakunnan ihmisillä kykyjä ehdotan, että tulevat
rekrytoimaan niitä kuntansa ulkopuolelta.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/24242/suomalaisen-hyvinvointi-ratkeaa-kunnissa-ei-kreikassa"
Toivottavasti keskustelu paikallishallinnon kehittämisen suunnasta ja vaihtoehdoista saataisi avattua. Edes näin mutkan kautta.
PS.
Olen kommenttini jättänyt tänään noin klo 10.40,
jolloin se jäi odottamaan kirjoittajan hyväksymistä, mistä myös tieto
ilmoitetaan ja näkyy. Vaan ei enää. Tästä teen johtopäätöksen, että sitä
ei aiota julkaistakaan. Jos olen turhaan tässä vouhkannut, valitan.
Valitan
Ensin Moody´s, sitten Standard & Poors. Ja kohta ehkä Finch? (Siinä ne kaikki kai siten ovat, jotka määrittelevät kelppoisuutemme ja olemassa olemisemme ehdot?) Luottoluokittajat arvottavat nykyisin maat ja mantereet.Kauankohan tämä vaihe voi jatkua? Eivät kansallisvaltiot ole kuolleet, eivät edes länsimaat. Eivätkä kansalaisten odotukset, toiveet, ylpeys eikä "besserwisseröinti". Ja maat ja mantereet ovat paikallaan vielä kauan sen jälkeen kun jokainen luottoluokittajista ja heidän omistajistaan ja edustajistaan on siirtynyt syömään porkkanaa alhaalta ylös.
Riittäisikö, että julistetaan (siis USA julistaa) sota markkinatalouden ja demokratian kieltäjille ja sen toimintatapojen rikkojille? Vai pitääköhän ensin aloittaa se kolmas? Ihan vaan varmuuden vuoksi?
Systeemikriisi ilman uskottavaa johtajuutta vie kaaokseen
Systeemikriisi ei ratkea virkamiestyönä, se vaatii poliittista
johtajuutta. Ja yhä useampi asiantuntijoista on valmis uskomaan, että
EMUn ja EUn ongelmat ovat nimenomaan systeemikriisin tuotoksia. Systeemi
ei toimi edes siten kuin on suunniteltu, koska poliittiset
päätöksentekijät ovat tietoisesti systeemin romuttaneet, lipeämällä
aiemmista hyvistä päätöksistään. Lisäksi jo lähdössä mukaan hyväksyttiin
tietoisesti – ilmeisesti poliittisista syistä - valtioita,
joita ei olisi pitänyt mukaan hyväksyä. Ainakin yksi pääsi mukaan
varkain. Ja yhteisen valuutan edellyttämän yhteisen, kurinalaisen
talouspolitiikan ”unohtaminen” ja luottaminen kansallisvaltioiden
poliitikkojen hyvään tahtoon huolehtikin lopusta.
Nyt ollaan sitten kovin lähellä totuuden hetkeä. Liian lähellä.
Pelastuuko euro ja sen myötä EU, vai onko kaikki niiden eteen tehty työ
hukkaan heitettyä? Onko meidän pakko kuopata maanosamme menestyksekkäin
rauhanprojekti päätöksentekijöittemme ja oman holtittomuutemme ja
hillittömyytemme vuoksi? Onko meidän tällaisessa tilanteessa edes
poliittisesti mahdollista siirtyä kohti kiinteämpää taloudellista
kurinalaisuutta? Ilman sitä on turhaa toivoa jatkoa sen paremmin
eurolle, EUlle kuin rauhan jatkumiselle Euroopassa.
Kreikka,
Irlanti, Portugali, Espanja, Italia. Hetki hetkeltä euro-alue vajoaa
uusiin ja entistäkin syvempiin pohjamutiin, kun virkamiehet ja
poliitikot kutsutaan komiteoittensa hätäkokouksiin. Parleeraamaan.
Komiteoilla ei sotia voiteta ja nyt on kyseessä sota. Sota rahamarkkinat vs. demokratia.
EUssa
tarvittaisi nyt johtajuutta. Luonnollisin olisi suurin maksumies Saksa
ja Angela Merkel, mutta tarjolla on vain Ranska ja Nikolas Sarkosy.
Miksi ihmeessä useimmiten finanssejaan rationaalisesti hoitavat
saksalaiset nyt kuuntelevat moista tekogallialaista ja ovat hänen
vietävänään? Ja hänhän vie, kuten maailman kuulu pillipiipari aikoinaan.
Systeemikriisi
ratkeaa vain toimilla, joilla kriisin syyt selvitetään ja poistetaan.
Todennäköisesti se nyt vaatii jo uuden systeemin kehittämisen. Eikä
uutta systeemiä saada luotua virkamiestyönä. Ei senkään vuoksi, että
samalla olisi korkea aikaa katsoaa Pohjois-Atlanttista yhtenä syiden ja
seurauksien verkostoa. Ja saada tämä kokonaisuus kuntoon. Sen toimimaan
saattaminen edellyttää sekin poikkeuksellista johtajuutta. Eikä sitä ole
näkyvissä.
Heinäkuussa on aikaa reflektoida. Alla linkit tänä vuonna tästä
aiheesta kirjoittamiini artikkeleihin, aikajärjestyksessä,
viimeisimmästä ensimmäiseen. Useimmissa tapauksissa kommentit vasta valottavat kokonaisuutta. Ole hyvä, jos kiinnostaa.
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/23967/kriisin-siemenet-istutetaan-silloin-kun-maa-menestyy
Olisiko jo korkea aika asettaa pankkijärjestelmämmekin perusteet kyseenalaiseksi?
http://hakki47.blogit.kauppalehti.fi/blog/19017/pankkijarjestelma-sanoi-poks-pelureiden-ponzi-pyramiidi
Vapaus 2011
Ihmiskauppa, huumeet, harmaa talous, järjestäytynyt rikollisuus ja korruptio. Ilmiöitä, joita emme ole tottuneet liittämään suomalaisen yhteiskunnan arkeen. Nyt ilmenee, että osana harmaata taloutta olevaa pimeä työtä, on tarjolla jos viitsii vaivautua kysymään. Kun maassa poliitikkojen puheitten vastaisesti köyhyys on lisääntynyt ja tulonjako revennyt, lainkuuliaisuus on rapautunut ja arvot vähintäinkin vääristyneet.Nyt meidän varmaankin odotetaan kunnioittavan niitä nokkelia, jotka selviävät ilman veroja ja työnantajat ilman lainmukaisia sivukuluja? Selvästi eivät ainakaan ole niitä laiskoja pitkäaikaistyöttömiä, jotka eivät vain viitsi. Samalla he vielä saavat työttömyyskorvaukset, toimeentulotuet ja mitä muuta tahansa.
Alkaisiko olla kansallisen itsetutkiskelun paikka?
Kuka nyt Urpiaista pelkäisi?
On varmaan kaikkien kannalta hyvä, että Euro-maiden ylihuominen Kreikka-kokous peruttiin?Saavat pankit vielä rauhassa miettiä kuinka pienillä "osallistumisilla" huippukorot Kreikan-lainoista on saatavissa. 0 0 0 . . . Pankinjohtajat voivat rauhassa miettiä, mitä mieltä aina ahneet osakkeenomistajat ovat siitä, että heidän omaisuuttaan ei sittenkään maksimoida? Ja samalla optimoida bonuksensa.
Pitäisikö pankkien vastaantuloon osallistua myös niiden rapakontakaisten, jotka aikoinaan antoivat lainaa tulevia laskeutumismaksuja vastaan? Pystyvätkö Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat toimillaan pitämään huolen siitä, että pankkien saatavat pannaan kaikkien euro-maiden veronmaksajien maksettavaksi?
Sillä varmasti jossain täytyy olla koira haudattuna, kun Kreikan parlamentti hyväksyi kansakunnan orjuutussopimuksen? Eikö sittenkään vaadittu tarpeeksi?
Vai pelkäsivätköhän kaikki vain Urpiaisen timantinkovaa vakuusvaatimusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti